Basic Element: The Empire Strikes Back (Stockhouse / Edel)
01. Intro (intro-wire)
02. I´ll never let you know
03. Entourage
04. Raise the gain
05. To you
06. Nowhere to run
07. Devotion
08. Why
09. Out of this world
10. Chance
11. Alive
12. Hot wire
13. The empire strikes back mix-tape
1.03
3.50
3.36
3.24
3.10
4.01
4.12
4.18
3.34
3.44
4.58
3.15
9.25
Intro (Intro-wire) starttaa millenniumeuron jylhästi 90-lukumaisella avauksellaan. Näin on saatu auki toivon mukaan aikakausi, jolla eurodancen nukkuvat tähtöset herätellään jälleen esiin. Kaikua heitetään erityisesti E-typen suuntaan, että mies tekisi comebackin, vaikka missään välissä ei vielä ole kerinnytkään täysin lopettamaan. Pitihän jo viime vuonna jotain siltä suunnalta kuuluakin, mutta sudeksi meni se huhu. Mutta nämä muut, oikeasti nukkuvat: Pharao, Cappella, Masterboy, Fun Factory ja monet monet muut. Lista on loputon, mutta sentään Basic Element on täällä taas!
Empire Strikes Backia alustanut uusi versio This Must Be A Dreamista ei albumille asti yltänyt, mutta annetaan se anteeksi, koska esimakua antoivat I’ll Never Let You Know ja To You. Erityisesti To You herätti allekirjoittaneessa suuriakin tunteita, mutta myöhäisherännäinen I’ll Never Let You Know kappaleen vahvat eurohölkkä-kaiut tuovat loistavia muistoja eurodancen kulta-ajalta. Megamöreät rapit höystettynä tällä kertaa mies(!)kertosäkeellä ja jykevää bassojytkytystä.
Rappari Petruksen lisäksi levyllä kuullaan Marieta ja loistokasta Charlie Kingia. Marie pääsee yksistään ääneen Entouragessa, jossa on päähän jäävä sävelmä. Raise The Gain antoi myös maistiaista jo aikoja sitten mitä tuleman pitää, ja mainiota myös tämäkin jumppatuokion hikipyrähdys on. Rapeissa on tuttua voimaa, mitä muistamme Petruksen jo 90-luvun lanseeraamasta tyylistä.
Nowhere To Run pistää viidakkovaihteen, jonka rummutus saisi vaikkapa alkuasukkaat keskellä autiosaarta tanssimaan niin villisti kuin pystyvät. Housemainen ote vahvoilla miesrapeilla sekä –vokaaleilla kompensoivat toisiaan mainiosti. Charlien ja Marien hoitaessa laulut Devotionissa jää Petruksen hommaksi ala, jonka hän klaaraa erinomaisesti. Whyssa popelementit ovat korostettuja wanhan kunnon laukkajytkeen jäädessä tyylittelemään tällä kertaa vaimeammaksi.
Marie avaa pelin Out Of This Worldissa, kunnes kuullaan jäätävää laukkabassoa a’la ysäri. Tarttuvaa dancepoppia, josta voi haistaa pienet eurotrance-vaikutteet aina erityisen mainioihin naisvokaaleihin kertosäkeessä. Rankemman housepopin Chance on härö ilmestys kesken eurodancea kunnioittavan ilotulituksen. Kappaleen parasta antia ovat Charlie Kingin vokaalit, kun muuten biisi ei oikein yllä juuri mihinkään.
Pienillä möreillä rapeilla höystetty Alive luottaa instrumentaalisempaan ilmaisuun, ja Hot Wire jatkaa siitä mihin intro päättyi. Kyseinen kappale onkin sitten täysin vokaaliton sekä rapiton, mutta se ei menoa haittaa. Terävät bassot tukevat millenniumeuron ilosanomaa myös näin instrumentaalina. Alex Morenon kanssa niputettu lähes kymmenminuuttinen The Empire Strikes Back Mix-tape kokoaa levyä yhteen ja pistää sekaan nostalgiaa eurodancen huippuhetkistä.
Jotkut asiat ovat sellaisia mitä ei jää missään nimessä kaipaamaan, kun taas toisia kaipaa enemmänkin. Enemmän kaivattava asia on eurodance, musiikkityyli jonka innoittama monet meistä Findance.comin lukijoista (ja tekijöistä?) kasvoi aikoinaan. Halusi sitä kuulla tahi ei, niin siltä ei voinut välttyä. 90-luvulla eurodance-akteja kasvoi kuin sieniä sateella, mutta alkusyksyn yöpakkaset veivät ne mukanaan kuin pakkanen marjat metsästä.
Ilahduttavaa on huomata vielä seuraavallakin vuosikymmenellä, että ei kaikki sen genren artistit ole vielä sanonut viimeistä sanaansa. Näin ei pidä ollakaan. Suomen dance-skenellä menee kohtuullisen hyvin, kun esimerkiksi Chorale nousi monen vuoden työn jälkeen maan alta ihmisten ilmoille muutama vuosi takaperin. Reservissä löytyy vielä monia hyviä, joita levy-yhtiöiden kannattaisi rohkeasti napata itselleen. Rohkeutta vain, kyllä tällä genrelle löytyy kuuntelijoita – edelleen!
Ari-Pekka Kankaanpää (27.02.07)