HIM: Uneasy Listening Vol. 1 (Sony BMG)
01. The sacrament (Disrhythm remix)
02. The funeral of hearts (Acoustic version)
03. Join me in death (Strongroom mix)
04. Close to the flame (The rappula tapes)
05. In joy and sorrow (String version)
06. It’s all tears (Unplugged radio live)
07. When love and d.e. (AOR radio mix)
08. Buried away by love (Deliverance version)
09. Gone with the sin (O.D. version)
10. Salt in our wounds (Thulsa doom version)
11. Please don’t let it go (Acoustic version)
12. One last time (Rockfield madness version)
13. For you (Unplugged radio live)
14. The path (P.S. version)
15. Lose you tonight (Thulsa doom extended dub)
4.47
4.03
3.40
4.31
5.04
3.49
3.39
6.07
4.59
7.02
4.37
5.08
4.09
5.04
8.15
Kotimaisten vientituotteiden eturiviin kuuluva HIM on pistänyt pakettiin Uneasy Listening Vol.1-nimeä kantavan kokoelman, jolla kuullaan uusia versioita yhtyeen enemmän ja vähemmän tunnetuista kappaleista. Kuten aiemmillakin HIM-julkaisuilla, myös tällä kertaa albumin ulkoasuun on selkeästi panostettu. Sinisävyiset kansilehdet yhdistettynä läpinäkyvään punaiseen muoviin ovat kieltämättä tyylikäs ratkaisu.
Aloitusraita The Sacrament kuulostaa Disrhythm remixinä alkuperäistä hittisingleä rauhallisemmalta, mutta hillitympi äänimaailma tekee kappaleesta myös mahtipontisemman. Kokonaisuutena uusi versio on selkeästi alkuperäistä tunnelmallisempi, minkä johdosta onkin vaikea päättää, kumpi näistä hienoista tuotoksista lopulta onkaan se parempi. The Funeral Of Hearts sen sijaan toimii minimalistisessa akustisessa muodossaan piirun verran alkuperäistä näppärämmin. Akustisen kitaran kanssa Ville Valon vokaalitaiturointi pääsee nimittäin paremmin oikeuksiinsa.
Strongroom Mix Join Me In Deathista ei eroa kovin merkittävästi alkuperäisestä, vaikka vokaalit tuntuvat tällä kertaa olevan selkeämmin etualalla. Close To The Flame taas painottuu originaaliversiota enemmän pianomelodiaan, ja riisuttu soundi pukee kappaletta mainiosti. Jousiversioksi sovitettu In Joy And Sorrow on niinikään erinomaista työtä, ja paisuu loppupuolellaan elokuvamusiikkimaisiin tunnelmiin. Radioesiintymisestä tallennettu It’s All Tears alkaa hassusti iskelmähumpahtavalla poljennolla, mutta mollivoittoinen laahustaminen sopii itse asiassa hyvin yhteen Valon hienojen vokaaleiden kanssa.
AOR Radio Mix When Love And Death Embracesta pistää alunperinkin tunnelmallisen kappaleen vielä piirun verran tehokkaampaan kuosiin. Taustalle ujutettu avaran aavemainen soundi sopii mukaan kuin nakutettu. Alkuperäisversiona nopeatempoinen rytyytys Buried Away By Love on Deliverance Version-muodossaankin paikoin rankan oloinen, mutta kokonaisuutena tämä rauhallisempi, akustiseen kitaraan nojaava versio toimii paremmin. O.D. Version Gone With The Sin-kappaleesta jatkaa hillityllä linjalla, eikä kauniiden jousisoundien varaan kasattu tulkinta kuulosta ollenkaan hullummalta.
Salt In Our Wounds sekoittaa Thulsa Doom Versiona synkeämpää tunnelmointia liian vähän käytettyihin, tyylikkään kirkkaisiin taustasoundeihin. Jos doomailut olisi jätetty vähemmälle, versiossa olisi ollut ainesta vaikka mihin, sillä nyt se jää melko epätasaiseksi junnaamiseksi. Please Don’t Let It Go onnistuu akustisessa muodossa paremmin, vaikka alkuperäinen versio vetää silti pidemmän korren. Rockfield Madness Version One Last Timestä ei nimestään huolimatta ole kajahtaneesti rokkaavaa menoa, vaan hidastempoinen tunnelmapala.
Väräjävällä kitaransoitolla alkava For You pelittää radioesiintymisestä napatussa muodossaan erinomaisesti. Tunnelma on hillitty, ja pääpaino on Valon upeasti vedetyissä vokaaleissa. P.S. Versiona The Path rullaa ensimmäiset kolme minuuttia turhankin verkkaisesti, mutta nytkähtääkin sitten yllättäen käyntiin paljon vetävämmällä kitarajyräyksellä. Lose You Tonight taas kuulostaa Thulsa Doom Extended-muodossaan jotenkin kokeelliselta, sillä taustalta kuuluu toisinaan häröä konepulpahtelua.
Uneasy Listening Vol.1 on hiukan hassusti nimetty, sillä kokoelman painopiste on juuri tyylikkään hillityssä tunnelmoinnissa, eikä vaikeaselkoisen kokeellisessa taidehäröilyssä. Akustista kitaraa on käytetty runsaalla kädellä, minkä johdosta huomio kiinnittyy etenkin Ville Valon kiistämättömiin taitoihin laulajana. Vaikka loppupuolella paukut alkavatkin jo loppua, kokonaisuutena kyseessä on tasokas paketti uudistettuja HIM-kappaleita, joista yhtyeen kaikki aiemmat levyt puhki kuunnelleidenkin luulisi kiinnostuvan.
Olli Riihimäki (22.02.07)
Merkitse itsesi artistin "HIM" faniksi!