Kotiteollisuus: Iankaikkinen (Johanna Kustannus)
01. Kivireki
02. Arkunnaula
03. Iankaikkinen
04. Kadonneet
05. Ukko perkele
06. Tuonelan koivut
07. Kaksin käsin
08. Kummitusjuna
09. Pullon henki
10. Aamu
11. Unilaulu
2.49
4.07
4.13
3.40
5.35
5.11
3.27
4.21
6.04
5.03
3.55
Alkuun suuri ihmetyksen aihe: miksi niinkin loistava bändi kuin Kotiteollisuus valitsee vuodesta toiseen samankuuloiset kappaleet sinkkubiiseiksi? Ehkä se on sitten levy-yhtiön syytä suurimmaksi osin, mutta kun Kotiteollisuuden sinkut ovat kuulostaneet Minä olen suurhitistä alkaen toistensa kopioilta. Muutenhan levyillä on vaikka millä mitoin loistavia raitoja, joissa on myös erinomaista hittiainesta. Vai ovatko ne liian rankkoja radioon?
Oli miten oli, niin uskallan väittää sellaisen seikan, että Iankaikkinen on Kotiteollisuuden parhaita, ellei jopa paras albumikokonaisuus. Kyseessä on kahdeksas ja Hynynen-Hongisto-Sinkkonen yhteisön mielestä kunniahimoisin levy. Kuuleman mukaan bändi pitää itseään suomirock (!)-yhtyeenä. No, miten sen nyt ottaa. Jos pistää esimerkiksi Juustopäät ja Kotiteollisuus samalla viivalle, niin kumpihan mahtaa olla enemmän rock ja kumpi hevi.
Levyllä ovat puuhapeteinä häärineet tutut nimet Aaltonen, jolla omatkin kiireet painavat takaraivossa Stam1nan, Mokoman ja Monsteriserin toimesta ja pikku-Hynynen. Taustalla kitarisaa revitti YUP:n Mannonen ja koskettimista melodioita irti repi Holopainen. Tuotannosta vastasi tuttuun tyyliin Karmila.
Kivireki aloittaa loistokkaalla ryminällä, jossa Hynysen huutovokaalit vaihtuvat kertosäkeesssä erinomaisella tavalla tuttuun lauluun. Erityisesti taustan junttaus ja vokaalipuoli ovat niin timantinkovaa valuuttaa, että oksat pois. Arkunnaula on mainitsemaani minäolen-kloonia, ja näin olleen ei säväytä, koska tämä on jo aiemmin kuultu useaan otteeseen. Seuraavaksi Iankaikkinen lataa sellaista tapporiffiä ilmoille, että kalju arvostelijammekin innostuu suorastaan mossailemaan. Loistava kappale jälleen, vaikka jää hieman Kivireen aiheuttamasta hurmoksesta.
Toinen singlejulkaisu Kadonneet on erikoinen veto, koska ei kuulosta mainitsemaltani minäolen-osastolta. Kertosäe on ehkä liiankin suomirokkia, koska muuten biisin tunnelma on ehdottoman rankka. Vasta minuutin kohdalla Hynynen alkaa hoilaamaan Ukko perkeleessä, mutta se ei menoa pahemmin tunnu haittaavan. YUP:n Mannonen pääsee mukaan ärjymään juuri kyseisessä kappaleessa.
Tuonelan koivut sisältää jälleen erikoisen maukkaan kuuloisen riffin, jota peesaavat Duo Alibi (Janne Hynynen ja Mitri Aaltonen) vetämä stemmakertosäe. Kertosäkeessä haetaan muutenkin selkeästi romanttisempaa otetta. Sniif, sanoisi vähän herkempi kaveri. Kaksin käsin kappaleen laulussa kuullaan Hynysen äänen huomattavasti muistuttavan kertosäkeessä Ilkka Alankoa. Itseäni ei ainakaan se haittaa laisinkaan, sillä kappaleen asenne on jotain suomipopin ja –rockin väliltä.
”Riffihelvetti”-työnimellä kulkenut Kummitusjuna lataa todella hämärää musiikkia ilmoille. Elementtejä on napsittu sieltä sun täältä, mutta pääosa lienee, että tunnelma pysyy katossa kappaleen ajan. Ilmeisesti yhtenä inspiraation lähteenä on ollut Kaurismäen Zombie ja kummitusjuna. Pullonhenki edustaa viinan kirousta, sekä hyvässä että pahassa jonkun verran 70-lukumaisen riffin saattelemana.
Aamu alkaa krapula-aamun tavoin rankoissa merkeissä, eikä armoa riffissä anneta lainkaan. Kunnon kolinaa, ja Hynysen vokaaleissa on tarvittavaa vetovoimaa. Jokainen lapsi nukahtaa takuuvarmasti Unilaulun sulosointujen tahdissa. Jouni-setäkin laulaa hieman rauhallisemmin, mutta Kotiteollisuuden kaavan mukaan onneksi ainoastaan hieman rauhallisemmin. Jotain virsimäistä, jotain niin söpöä, mutta ennen kaikkea somaa.
Ei voi muuta todeta kuin sen, että olen sitä mieltä albumista mitä alussa kerroin. Kotiteollisuuden ehdottomasti kunniahimoisin ja tykein levy. Kankaanpää piti erittäin paljon tästä ryminästä suuresti ja levyn yleisanti on erinomainen sekä lehdistötiedotteen viimeinen lause kiteyttää kaiken: ”Iankaikkinen on paras”.
Ari-Pekka Kankaanpää (28.12.06) Merkitse itsesi artistin "Kotiteollisuus" faniksi!