CMX: Aion (EMI)
01. Pirunnyrkki
02. Sielunvihollinen
03. Melankolia
04. Fysiikka ei kestä
05. Palvelemaan konetta
06. Kuoleman risteyksestä kolme...
07. Kyyn pimeä puoli
08. Sivu paholaisen päiväkirjasta
09. Nahkasiipi
10. Ensimmäinen saattaja
11. Hautalinnut
3.22
4.00
4.12
4.55
3.55
5.46
3.17
4.13
4.22
5.42
6.13
CMX ponnahti mukavasti Suomen albumilistan
ykköseksi ohi tyttöbändien uudella albumillaan
Aion. CMX:n tuottajana jatkaa
Illusion Rake ja hyviä soundimaailmoita
onkin taas tarjolla. Levyn aloittaa jokseenkin
rankka Pirunnyrkki, joka on parhaimmillaan
soundeiltaan kovinkin sekainen, mikä on tietysti
miellyttävää. Sähkökitarassa on voimaa ja AW Yrjänän
vokaaleissakin on annos raakuutta. Sielunvihollinen
rauhoittaa tunnelman täydellisesti. Biisin hillitty
ja tyylikäs äänimaisema on suorastaan lumoava.
AW Yrjänän vokaalit on vedetty vocoderin läpi ja
sehän on sitten kuin robotti olisi vierailemassa.
Biisi vaihtuu sujuvasti singlenä julkaistuun
Melankoliaan, joka on ehdottomasti
loppuvuoden parhaita julkaisuja. Melankolian
tunnelma on aivan loistava ja erityisesti kertosäe
on huippuvetävä.
Fysiikka ei kestä viehättää jousillaan
ja ne johdattavat biisin lopussa selvästi
alkua parempaan vetoon. Palvelemaan konetta
jyrää kertosäkeellään, jossa on kunnon kitarariffit, mutta
toisaalta sen viimeisen värin biisille antavat kohdat, joissa
on käytetty konesoundeja kovin kiehtovasti.
Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen
tarjoaa CMX:n peruselementtien lisäksi mukavaa
konetta ja mahtipontista jousta. Itse biisi ei ole
mikään mestariteos, mutta sen musiikkitausta on niin
hyvä, että jo pelkästään se saa lumoa koko kappaleeseen.
Kyyn pimeä puoli viehättää rauhallisella
kertosäkeellään ja akustispainotteinen tausta sopii
biisin erinomaisesti.
Sivu paholaisen päiväkirjasta
käyttää taas vocoderia hyväkseen alussa, mutta sen jälkeen
edetään ihan puhtaiden vokaalien voimalla. Musiikkitausta
on aivan käsittämättömän hyvä ja kokonaisuutenakin todella
mielenkiintoinen. Erityisesti yhdessä kohdassa jylläävä
pianomelodia sekä kolmen minuutin kohdalla tulevat
tunnelmoinnit miellyttävät. Levyn lopettavat
Nahkasiipi, Ensimmäinen saattaja
ja Hautalinnut eivät ole enää niin
tehokasta tavaraa, mutta oma ideansa
on niissäkin. Erityisesti täytyy mainita
Ensimmäinen saattaja, joka alkaa upeasti
rauhallisella instrumentaali-introlla.
Aion vaatii kuuntelukertoja, mutta
kun siihen pääsee sisälle, niin se on yhtä menoa.
Erikoismaininta menee kyllä biisien sovituksille
ja musiikkitaustoille, jotka ovat kerta toisensa
jälkeen erittäin tunnelmallisia ja miellyttäviä,
jos eivät jopa vallankumouksellisen erinomaisia
kotimaisessa musiikkimaailmassa. Aion pistää
kokonaisuutena vielä edellistä Isohaaraakin
paremmaksi. Tasan 50 minuuttia mainiota musiikkia
niin aamuun, päivään, iltaan kuin yöhönkin.
Antti Niemelä (28.11.03)