01. Helvetistä itään
02. Veri valuu maahan
03. Kuningas mammona
04. Minä olen
05. Tämän taivaan alla
06. Viittä vaille vainaa
07. Tuonen juotsen
08. Kaksonen
09. Raudanlujat
10. Yö päivää keinuttaa
4.43
3.41
4.59
4.49
5.14
2.59
6.07
5.52
4.34
6.01
Kotiteollisuuden kuudes albumi Helvetistä itään
on ollut yhtyeen lopullinen läpimurto ja kultarajakin
ehti jo paukkua. Albumin starttaa nimikkobiisi
Helvetistä itään, jonka tunnistettavin osuus
on kevyesti laukkaava kertosäe. Itseäni viehättää kuitenkin
enemmän kertosäkeen ulkopuoliset osuudet, joissa on paremmin
potkua. Veri valuu maahan on sitten vähän rankempaa
tavaraa kunnon kitarariffein ja samalla linjalla jatkava
Kuningas mammona on myös menevää rehua.
Toisena singlenä julkaistu Minä olen
on ehkäpä albumin vetävin biisi. Kertosäe on
erittäin lennokas ja Hynynen on vokaaleissaan
muutenkin hyvässä kunnossa.
Tämän taivaan alla etenee kevyellä kertosäkeellä
ja kokonaisuus on muutenkin Kotiteollisuuden tasolla
rauhallinen. Viittä vaille vainaa toimii varsinkin
loppupuolella kitaroiden osalta erinomaisesti ja kappale
toimii muutenkin ihan kohtuullisen hyvin. Tuonen juotsen
saa väriä NightwishinTuomas Holopaisen kosketinsoittimesta,
joka yltyy lopussa melkoisen mahtipontiseksi. Kaksonen
kulkee laiskasti, mutta kertosäe on ihan toimiva. Raudanlujat
sisältää mainion kertosäkeen ja sen johdattamana kokonaisuuskin
on mallikas. Yö päivää keinuttaa on samoin varsinkin
kertosäkeeltään toimivaa Kotiteollisuutta.
Helvetistä itään ei sisällä samanlaisia helmiä kuin edellinen
albumi Kuolleen kukan nimi. Levyllä ei ole yhtään
sen veroista biisiä kuin esimerkiksi Rakastaa / ei rakasta
ja Kielletyn puun hedelmä.
Helvetistä itään ei ole myöskään soundiensa puolesta niin
jykevä ja kosketinsoitintakin on vähän tunnelmaa värittämässä.
Albumi on kuitenkin omalla tasollaan varsin tasainen ja
huonoja biisejä ei ole joukossa. Todelliset huiput puuttuvat, mutta
kokonaisuus toimii sen verran hyvin, että levyä voi suositella
ainakin jos nimikkobiisi on innostanut.