The Crash: Melodrama
01. Prologue
02. Still alive
03. Best of the best
04. Gigolo
05. Flash
06. It´s contagious
07. Oh what a thing
08. What if i meet you
09. Trouble
10. Catfight
11. Moonlight for lovers
1.35
4.06
4.17
3.43
4.04
3.45
4.19
3.15
3.48
2.56
2.04
Teemu Brunilan, Samuli Haatajan,
Erkki Kailan ja Tomi Mäkilän
muodostama The Crash etenee nyt
kolmannen albuminsa tahdissa. Albumin nimi
on Melodrama ja vaikutteet 80-luvulta.
Kosketinsoitin kulkee kasarimeiningillä
ja Teemu Brunila laukoo persoonalliset vokaalinsa.
Albumi alkaa rauhallisella Prologue-alkusoitolla
viulistien kera. Teemu Brunila tyytyy vielä
puheilmaisuun kohtuullisen normaalilla äänellä.
Singlenä julkaistu Still Alive näyttää albumin
pääsuuntauksen. Kosketinsoitin raivoaa taustalla
tehokkaasti, mutta yksinkertaisesti. Kitara
jää kosketinsoitinten alle. Best Of The Best
on rauhallisempaa tavaraa, mutta tyylillisesti
liikutaan samanlaisessa kosketinsoitinmateriaalissa.
Brunila on erittäin persoonallinen laulaja, mutta
miehen äänivääntelyt menevät mm. tässä biisissä
välillä vähän liian pitkälle. Gigolon kertosäe
menettelee ja Flashin nostalgiselta kuulostava
musiikkitausta on mukava.
It´s Contagious on jälleen vauhdikas biisi, mutta
ainoastaan kertosäe saa jonkinlaista vetoa aikaiseksi.
Pojat ovat onnistuneet livauttamaan mukaan yhden
suomenkielisenkin sanan.
Rauhallisen Oh What A Thingin kohtalo on aivan sama
kuin edeltävällä kipaleella. What If I Meet
You on kosketinsoitinosuuksiltaan aikamoisen loistokas,
mutta vokaalit eivät tuo juuri lisäarvoa tälle
biisille. Trouble ja Catfight jäävät albumin rivibiiseiksi,
vaikka Catfight sisältää kyllä tyylikkään jousi/pianotaustan.
Moonlight For Lovers lopettelee levyn hitaasti vaisun
pianosäestyksen kera.
Still Alive, Gigolo, Flash ja What If I Meet You
ovat kukin ihan toimivia vetoja, mutta kokonaisuudessaan
levy jää edellisen Wildlife-albumin tasolle, eikä
sen suurempaa viehätystä synny. Se vain on niin,
että tällainen 80-luvun pop tehtiin kyllä paremmin ihan
silloin 80-luvulla, vaikka The Crash jäljillä onkin.
Parhaimmillaan kosketinsoitinosuudet ovat kyllä rouheita
ja kertosäkeissäkin on potkua, mutta kokonaisuus
ei vaan toimi parhain päin. Jos Still Alive kolahti aivan
täydellisesti, niin kokonainen levykin on kyllä hankittava.
Antti Niemelä (29.10.03)