01. B mashina
02. Tanz mit laibach
03. Du bist unser
04. Achtung!
05. Ende
06. Now you will pay
07. Hell: symmetry
08. Das spiel ist aus
09. Satanic versus
10. The great divide
11. Wat
12. Anti-semitism
Vuodesta 1980 pystyssä ollut slovenialainen Laibach
vieraili Suomessa tovi sitten ja kaupoissa on nyt pitkästä aikaa
uutta materiaalia Wat-albumin muodossa. Wat alkaa mahtipontisesti
biisillä B Mashina. Laibachin nimettömän vokalistin lisäksi
kuullaan naiskuoroa ja soundit ovat kaikin puolin energisiä.
Tanz mit Laibach etenee rehdisti saksan kielisellä ebm:llä.
Vokaalit ovat vahvoja, mutta yksinkertainen ja rankka tausta
ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Du bist unser on
taas täynnä saksaa ja musiikkitausta on yksinkertainen, mutta
tällä kertaa kohtuullisen toimiva. Biisiä värittää mukavasti
uhkea kuorolaulanta. Achtung! ja Ende jatkavat saksan avulla.
Ende on näistä selvästi hitaampi ja Laibach onnistuukin näissä
hitaissa taustoissaan hieman nopeita paremmin.
Now You Will Pay alkaa leppoisasti pianolla, mutta kunnon
potkivat rytmit tulevat nopeasti kuvioihin mukaan.
Mahtipontista kuoroa on jälleen mukana. Hell: Symmetry
on kovin yksinkertainen kipale ja se alkaa viiden minuutin
aikana jo hieman puuduttaa. Das Spiel ist aus on lennokas
biisi, mutta ei herätä sen kummempaa vetovoimaa.
Satanic Versus sen sijaan saa soundeillaan aikaiseksi
mielenkiintoisen tunnelman, jonka päälle pistetään
sitten Laibach-tyyliset spiikit. The Great Dividen
parasta antia ovat rytmit ja Wat on myös ihan kelvollinen
veto. Albumin päättävä Anti-Semitism tuo mukaan mahtipontista
klassista ilmaisua. CD-ROM-osuudessa on Tanz mit Laibach -biisin
mainio musiikkivideo.
Wat on välillä puuduttavankin yksipuolinen levy, kun
biisit ovat perustaltaan kovin samanlaisia. Tyylinä
on koko ajan ebm, soundit ovat tuhdit ja kuoroakin on
paljon mukana. Watilta kohoavat esille erityisesti
hitaat biisit, jotka ovat tunnelmaltaan jonkin verran nopeita
onnistuneempia. Wat toimii
kokonaisuutena ihan kohtuullisen mukavasti, mutta viehätys
tuntuu kohdistuvan usein biisien yksittäisiin kohtiin
ja spiikit/vokaalit kuoro-osuuksia lukuun ottamatta
tuntuvat monta kertaa vain häiritsevältä kaiken päällä.
Wat jättää joka tapauksessa ihan hyvän mauan ja ainakin
Front 242:n kuuntelijoiden kannattaa tarkastaa tämä.