Apulanta: Heinola 10
01. Reunallat
02. Timantit
03. Ruhtinaat
04. Muistijäljet
05. Käärmeet
06. Viivakoodit
07. Kirveltäjät
08. Kadut
09. Tunnit
10. Kaksoishuiput
3.18
3.10
3.27
3.51
4.51
3.55
4.13
4.21
2.51
4.05
Apulanta parantaa aina vaan. Jo yhtyeen edellinen Plastik-albumi
osoitti, että enää ei ole kyse mistään vain teinien suosimasta
rääkymismusiikista, vaan levy oli kaikin puolin laadukas.
Heinola 10 menee soundimaailmaltaan vieläkin parempaan suuntaan.
Kappaleiden äänimaailmat ovat raskaita ja todella mielenkiintoisen kuuloisia.
Kaiken perusta on tietenkin paljon kehittyneessä Toni Wirtasen
lauluäänessä ja yhdistelmässä kitara-basso-rummut, mutta taustalla
on jousisoittimia, kaikenlaisia konesoundeja ja Bomfunk MC'sistä
tutun Ville Mäkisen taiteilua legendaarisella Moog-syntetisaattorilla.
Albumin soundimaailma on siksikin miellyttävä, että kaikki erikoiset
taustaäänet eivät ole luotu koneilla, vaan vaikkapa jousisoittimilla
ja kitaroilla. Tuotannosta vastaa edelleen Nick Triani,
joka on varmasti ollut merkittävä
ihminen Apulannan huimassa kehityksessä.
Albumin avaa uusin sinkku Reunallat, joka on venytetty
monikkomuotoon kaikkien albumin raitojen tavoin. Reunallat
on hyvä esimerkki albumilta. Biisi on melko rankka, melodiat
ovat hyviä ja äänimaailma on loistava. Albumissa on niin
rauhallista kuin rankkaakin menoa. Albumin rankinta
päätä edustavat Ruhtinaat ja Tunnit. Ruhtinaat muistuttaa
hieman Amerika-biisiä ja pistää lopussa mukaan makoisat rytmit.
Tunnit taas menee aikamoisen mainion nu metalin puolelle.
Reunallat, Ruhtinaat ja Tunnit ovat myös albumin parhaat biisit,
mutta Timantit, Viivakoodit ja Kirveltäjät eivät jää paljoa
jälkeen. Vaikka loput neljä kappaletta ovatkin hieman vaisumpia, niin
niistäkin jää hieno kuva, koska tuotanto ja soundit ovat niin
hyviä. Apulanta on kerta toisensa jälkeen julkaissut parempia albumeja
ja putki jatkuu edelleen.
Antti Niemelä (24.05.01) Merkitse itsesi artistin "Apulanta" faniksi!