SubUrban Tribe: SubUrban Tribe
01. Perfect dark
02. Oil and water
03. Frozen ashes
04. Dialogue for one
05. If only...
06. Shadows and silhouettes
07. Watching you
08. Rodeo
09. Lost time
10. Into the blue
11. Color of silence
4.45
4.56
4.36
3.34
4.18
3.53
4.47
4.01
4.05
5.24
5.56
SubUrban Tribe nousi uuden laulajansa Ville Tuomen (aiemmin
Kyyriassa) johdattamana singlelistan ykköseksi mainiolla
Frozen Ashes -hitillään. Frozen Ashes on myös hyvä esimerkki SubUrban Triben omaa nimeä
kantavalta uutuusalbumilta. Musiikki on nopeahkoa pop/rockia ja
taustalla pauhaavat koneet. Ville Tuomi sopii yhtyeen laulajaksi
todella hyvin ja hän yltää äänellään ajoittain jopa Faith No Moren
laulajana toimineen Mike Pattonin tasolle. Tätä mainitsemaani
Faith No More -tunnelmaa on varsinkin aivan loistavissa albumin avaavissa
biiseissä Perfect Dark ja Oil And Water. Frozen Ashes -hitin albumiversio
sisältää erinomaisen koneintron, joka puuttui singleversiosta. Dialogue
For One jatkaa pitkälti samalla linjalla kuin kolme ensimmäistä kappaletta,
mutta If Only... menee selvästi raskaampaan suuntaan. Albumi on aivan täynnä
todellisia huippubiisejä kuten lisäksi vielä Shadows And Silhouettes ja Watching You.
Albumin jokainen biisi sisältää kitaroiden lisäksi hienon ja modernin
konetaustan, mutta mielestäni niitä olisi voitu tuoda enemmänkin esiin, nyt
ne ovat aika hiljaisina taustalla. Kuulokkeilla nämä hienot konesoundit
kuulee hieman paremmin. Biisien pääpaino on kuitenkin Tuomen lauluäänellä,
hienoilla melodioilla ja erinomaisilla kertosäkeillä.
Albumin päättävät Rodeo, Lost Time, Into The Blue ja Color Of Silence
laskevat hieman albumin tasoa. Biiseissä ei ole mitään vikaa, mutta
ne ovat hieman tavanomaisempia albumin yleiseen linjaan verrattuna.
SubUrban Tribe ja 22 Pistepirkon Rally Of Love ovat
loppuvuoden kaksi parasta kotimaista rock/pop-albumia. SubUrban Tribe
voittaa esimerkiksi HIM:n albumin aivan ylivoimaisesti.
SubUrban Triben levy miellyttänee kaikkia, joiden musiikkimaku on
jotain Faith No Moren ja Waltarin väliltä. Näistä nimistä voikin
päätellä, että levy upposi aivan täydellisesti omaan musiikkimakuni.
Vuoden oma suosikki kotimaisista albumeista taitaa olla tässä.
Antti Niemelä (07.11.01)