Röyksopp: Melody A.M.
01. So easy
02. Eple
03. Sparks
04. In space
05. Poor leno
06. A higher place
07. Röyksopp's night out
08. Remind me
09. She's so
10. 40 years back\come
3.44
3.36
5.23
3.30
3.57
4.31
7.30
3.39
5.23
4.45
Torbjörn Brundtlandin ja Svein Bergen
muodostama norjalainen Röyksopp on saanut
paljon huomiota erityisesti MusicTV:llä. Kaksikon
Eple-single tuli tutuksi monelle suomalaiselle
kanavan Rantarock-spesiaalista, jonka taustalla
soi kyseinen veikeä biisi. Mediat ovat olleet
innoissaan singleinä julkaistuista biiseistä
Eple ja Poor Leno, mutta miesten kaupallinen menestys on
jäänyt vielä vaisuksi Norjaa lukuun ottamatta.
Kaksikon esikoisalbumi, Melody A.M., on ennen kaikkea tyylikäs albumi, joka
sotkee elektronisen maailmaan aineksia mm. funkista, klassisesta musiikista
ja soulista. Eple on erittäin mielenkiintoinen
biisi, jonka soundit ja melodiat ovat todella
kiehtovia ja biisi jyrää eteenpäin kuin raivostunut
hyrrä. Röyksoppin toinen hitti, Poor Leno, sisältää
mainion meiningin lisäksi miesvokaaleita. Poor Leno onkin hyvää housea. Mukana
on hyviä rytmejä ja Erlend Öyen vokaalit
kuulostavat hyvältä. Hyvät rytmit ovat yksi Röyksoppin
vahvuuksista ja yksi kovimmista näytöksistä
on Röyksopp's Night Out, joka on yksinkertaista, mutta
niin vetävää musiikkia.
Röyksopp muodostaa musiikkinsa hyvillä soundeilla ja
melodioilla, mutta vokaaleita on Poor Lenon lisäksi
myös biiseissä Sparks ja Remind Me. Vanhahtavalta
kuulostava Sparks on hidas ja hienostunut biisi.
Anneli Dreckerin lauluääni sopii kappaleeseen
erinomaisesti. Remind Me on asteen verran koneellisemmalta
kuulostava vetäisy ja laulamassa on jälleen Erlend Öye.
Weightless voitaisiin esittää vaikkapa sinfoniaorkesterin
kera, kun taas She's So virkistää saksofonin voimalla.
Albumin aloittava So Easy on vahva ja hyvä biisi, mutta
soundimaailma muistuttaa hieman liikaa Enyaa (Orinoco Flow).
40 Years Back / Come lopettaa albumin erittäin
rauhalliseen ja ambientia lähentelevään tunnelmaan.
Eplen tyylistä hilpeyttä ei albumilla juurikaan
kuulla, mutta sitäkin enemmän tyylikästä ja tunnelmallista
musiikkia.
Röyksopp ei ole mitään koko kansan suosikkimusiikkia, mutta
kriitikoita albumi miellyttää varmasti (se on se tyylikkyys).
Melody A.M. on tasainen albumi ja levy toimii kokonaisuudessaan
oikein hyvin. Albumi sopii pikemminkin Poor Lenoon hurahtaneille kuin
Eplestä kiihottuville.
Antti Niemelä (03.01.02)