|
|
Charon: The Dying Daylights
01. Failed 02. Religious / delicious 03. Death can dance 04. In brief war 05. Guilt on skin 06. Unbreak, unchain 07. Drive 08. Every failure 09. In trust of no one 10. If 11. No saint
3.50 3.25 3.41 3.49 3.16 5.20 3.36 4.45 3.03 3.32 6.09
Juha-Pekka Leppäluodon (laulu), Jasse Von Hastin (kitara), Pasi Sipilän (kitara), Antti Karihtalan (rummut) ja Teemu Hautamäen (basso) muodostama Charon nousi edellisellä Downhearted-albumillaan jo pieneen menestykseen Suomessa. Nyt on vuorossa toinen Spinefarmin kautta julkaistu albumi. The Dying Daylights jatkaa samalla metallilinjalla J-P Leppäluodon tunnistettavian vokaalien kera ja mukana on myös taustalaulajat Marco Hietala ja Jenny Heinonen, jotka erottuvat hyvin taustalta. Albumin starttaa Failed, joka näyttää albumin suunnan melko hyvin. Erityisesti kertosäe jyrää onnistuneesti. Levyn toisena singlenä julkaistu Religious / Delicious pistää hieman paremmaksi tasaisemmalla kokonaisuudellaan. Death Can Dance jatkaa samaa tasaista linjaa ja tyyli on hyvin yhteneväinen albumin aloittavien biisien kanssa. In Brief War on hieman vaisumpi biisinä, vaikka kertosäe toimiikin hyvin Jenny Heinosen taustalaulun värittämänä. Myös Guilt On Skin on hieman tylsempi kappale. Unbreak, Unchain alkaa rauhallisella kosketinsoitin-introlla, joka tuo melkein mieleen Twin Peaksin. Myös itse biisi on hieman rauhallisempaa Charonia, vaikka kertosäe onkin mahtipontisempi kuin kappaleen muut osuudet. Drive on ihan mukava veto, mutta Every Failure viehättää enemmän värikkäämmän soundimaailman ja terävien kitarariffien myötä. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu In Trust Of No One on edelleen ihan hyvä, mutta se jää hieman esimerkiksi sitä seuraavan Ifin jalkoihin. No Saint päättää levyn kohtuullisen rauhallisesti, mutta mm. muhevaa kitarasooloa on tarjolla. The Dying Daylights on tasainen kokonaisuus, joka on myös tyylillisesti hyvin yhtenäinen. Albumi ei sisällä mitään superhittejä, mutta se on kokonaisuutena tilkan verran parempi kuin Downhearted. Perusta kuulostaa siis hyvältä, mutta silti levyä vaivaa jokin värittömyys, eikä biiseistä saa mitään uutta irti enää muutaman kuuntelun jälkeen. Levystä jää hyvä, joskin hieman varauksellinen maku. Downheartedista innostuneiden on kyllä syytä napata mukaansa tämäkin levy.
Arvostelut
KotisivutUutiset08.02.2006 / Charon Euroopan-kiertueelle 01.08.2005 / Charonin uusi albumi elokuun lopussa |
|
