PMMP: Kuulkaas enot!
01. Niina
02. Kesä -95
03. Rusketusraidat
04. Odotan
05. Joutsenet
06. Synestesia
07. Poika
08. Onnellinen päivä
09. Isin pikku tyttö
10. Ikuinen leikki
4.06
3.37
3.07
3.30
4.10
4.11
4.04
3.30
3.11
3.42
Popstars-ohjelmassa pitkälle päässeiden
Paulan ja Miran
kehittämä PMMP vastasi kesän suurimmasta
hitistä Rusketusraidat. Nyt on kaupoissa
kokonainen levy Kuulkaas enot!, joka koostuu
10 riehakkaasta kipaleesta. Biisit muodostuvat sähkökitarasta
ja konesoundeista, joiden päälle tytöt rääkyvät lahjakkaasti.
PMMP on itse sanoittanut biisinsä, mutta tuotannosta ja sävellyksistä
vastaa Jori Sjöroos.
Rusketusraidat on hyvä esimerkki PMMP:n tyylistä.
Vokaaleissa on persoonallisuutta ja musiikkitausta kulkee
omia polkujaan. Kertosäe on erinomainen ja biisi kokonaisuudessaankin
aivan huikean vetävä. Levyn eniten Rusketusraitoja muistuttava
kappale on Niina, jonka soundeissa on samaa potkua.
Rusketusraitojen kanssa levyn parhaasta kappaleesta
kilpailee Synestesia, joka on musiikkitaustaltaan
mukavaa pop-electroa ja v-sana on sensuroitu huikean tyylikkäästi.
Kertosäe ei sisällä ihan samaa tunnelmaa kuin biisin muut osuudet.
Levyn rauhallista osastoa edustavat Kesä -95, Joutsenet
ja Poika. Kesä -95 ja Joutsenet ovat
erittäin tunnelmallisia vetoja jousien kera, Poika taas
viehättää kovinkin korkealle yltävien vokaalien myötä ja kertosäkeessäkin
on roimasti vetovoimaa. Onnellinen päivä ja Isin pikku tyttö sisältävät
vanhahtavaa tunnelmaa. Biiseistä ensimmäinen tekee sen tyylillä ja jälkimmäinen
taas pistää kaiken pihalle räkäisenä ja sotkuisena punkkina. Odotan
on hieman värittömämpi ja vaisumpi biisi, mutta levyn lopettava Ikuinen leikki
on taas kova sana ja sen konesoundit ovat erinomaiset.
Albumi sisältää myös vauhdikkaan Rusketusraidat-videon.
Olisi parempi, ettei PMMP:stä tulisi lasten suosikkiyhtyettä Gimmelin tavoin, koska
sanoitukset ovat jokseenkin roiseja lasten korville. Sen sijaan teineille tämä on
varmasti kova juttu ja mikseipä vähän vanhemmillekin, koska PMMP onnistuu esikoisalbumillaan
mainiosti. Mukaan on eksynyt pari vaisumpaa biisiä (Odotan ja Isin pikku tyttö), mutta
muuten levy on kauttaaltaan vetovoimainen tunnelmaa unohtamatta ja parhaimmillaan meininki
on aivan loistava.
Antti Niemelä (17.09.03)