|
|
Sonata Arctica: The Collection (Spinefarm Records)
01. The ruins of my life 02. 8th commandment 03. Don´t say a word 04. Victoria´s secret 05. Tallulah 06. Wolf & raven 07. Black sheep 08. Broken 09. Kingdom for a heart 10. Fullmoon 11. My land (2006) 12. The cage 13. Last drop falls 14. Unopened 15. San sebastian (revisited) 16. Ain´t your fairytale 17. Replica (2006)
5.14 3.44 4.15 4.46 5.23 4.17 3.44 5.18 3.53 5.08 4.51 4.39 5.15 3.43 4.37 5.17 4.31 Sonata Arctica julkaisi ennen kesää For The Sake Of Revenge -live-levynsä, mutta tämän vuoden päätteeksi saatiin vielä myös yhtyeen ensimmäinen eurooppalainen kokoelma The Collection. Kokoelma pistää mainiosti kasaan laulaja Tony Kakon johtaman porukan uran 17 biisin voimin. Uusia biisejä levyllä ei kuulla, mutta kaksi niistä (My Land ja Replica) on kasattu uudelleen. Kokoelma painottuu selkeästi yhtyeen kahteen ensimmäiseen levyyn Ecliptica ja Silence. Ecliptican materiaalin hohto rajoittuu kuitenkin pääasiassa Kingdom For A Heartin c-osaan ja FullMoonin loistavaan kertosäkeeseen. 8th Commandment, uusittu My Land ja UnOpened eivät tarjoa yhtä antoisia hetkiä. Silence -levyn kuusi biisiä antavat jo enemmän irti itsestään. Idols-Agneksen kovasti esiintuoma Tallulah on kohtuullisen hyvä hidas biisi, mutta Last Drop Falls pistää hitaassa materiaalissa selvästi paremmaksi. Wolf & Raven, San Sebastian (revisited) ja Black Sheep miellyttävät kitarasooloillaan, mutta Replican re-make on varsin hyvin soljuva tapaus muutenkin. Omissa kirjoissani parasta Sonata-levyä, Winterheart´s Guildia, edustetaan loistavilla biiseillä The Ruins Of My Life, Victoria´s Secret, Broken ja The Cage. Näistä ensimmäinen sisältää todella upean intron ja kun biisi syöksyy täyteen vauhtiin, niin voimaa on niin kertosäkeessä, kitarasoolossa kuin c-osassa. Kokonaisuus on siis vallan mainio. Victoria´s Secret tuo nimellään mieleen ehkä jotain ihan muuta kuin musiikkia, mutta kovin on vetävä biisi. Broken taas hurmaa tunnelmallaan ja ylipäätään upealla kokonaisuudellaan. Nelikon paras biisi on kuitenkin ilman muuta The Cage, joka on aivan älyttömän vetävä tapaus. Vuonna 2004 julkaistua Reckoning Night -levyä pistetään kokoelmalle vain Don´t Say A Wordin ja Ain´t Your Fairytalen verran, mutta näistä ensimmäinenhän on nykyään todellinen tykki, joka on toiminut itsellänikin lukemattomia kertoja sulkapallomatsien alustusmusiikkina. On toki kyse puhtaasti makuasioista, mutta Sonata Arctica ei saa kahden ensimmäisen levyn materiaalillaan luotua sellaista henkeä, mitä se on saanut aikaiseksi myöhemmin. Poikkeuksia toki on kuten FullMoon ja Last Drop Falls. Kokoelma toimii kuitenkin mainiona tutustumispakettina yhtyeen myöhemmin löytäneille. Uutta olisi toki saanut olla mukana enemmänkin kuin kaksi re-makea, mutta kansilehtisen biisikuvailut ovat kieltämättä mielenkiintoista luettavaa.   | Arvostelut |
| Haastattelut || Kotisivut || Uutiset |27.03.2007 / Sonata Arctica näkee Unia 06.11.2006 / Sonata Arctica julkaisee kokoelman 19.09.2006 / Sonata Arctica tietokonepeliin | Fanit |"lindsay" // aj^ // Aldamir // Arnold // Bass and speed |
Haku sivustostaKolahtaako?MusiikkiuutisetViihdeuutisetBB-uutisetHaastattelutAlbumiarvostelutSinglearvostelutFoorumiLukijan sanaPower Play by Smarty
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
