 |
|
Deep Insight: One Minute Too Late (HMC)
01. One minute too late 02. Put your money where your mouth is baby 03. New day 04. Ordinary girl 05. Rhythm of the beat 06. Sometimes I’m always there 07. Five minute murder 08. Petunia 09. Never ever 10. Time is a remedy 11. Dream on
2.57 3.02 3.36 4.38 3.42 3.26 3.11 3.17 3.52 3.19 4.35 One Minute Too Late on jo kolmas albumi Helsingissä majapaikkaansa pitävältä Deep Insightilta. Vuonna 2001 perustettu bändi on saanut suuren osan suosiostaan keikkailemalla Suomen ulkopuolella ja toiminut aikoinaan myös The Rasmus-poppoon lämmittelijänä. Tyylilajina on englanniksi laulettu melodinen rock, jonka pääpaino on kitarasoundeissa ja Jukka Nikusen vokaaleissa. Kuten kansikuvan Extreme Duudsonit-henkisestä tunnelmasta käy ilmi, pojilla riittää intoa ja energiaa vaikka muille jakaa. Nimikkokappale One Minute Too Late aloittaa albumin äänekkään rokkaavissa merkeissä ja alle kolmeminuuttisena rykäisynä se toimii ihan kohtalaisesti. Mittavasti nimetty Put Your Money Where Your Mouth Is Baby jatkaa myös pitkälti samoilla linjoilla. Singlelohkaisu New Day ottaa hiukan rauhallisemmin, ja hoitaa homman kotiin etenkin kertosäkeensä toimivan kitarariffin voimalla. Ordinary Girl puolestaan alkaa lupaavan tunnelmallisesti, ja tällä kertaa myöskään kertosäe ei räjähdä silmille aivan edellisten kappaleiden tyyliin. Seuraavaksi kuultava Rhythm Of The Beat palaakin sitten takaisin alkupään rymylinjalle, jossa homma pistetään pakettiin energisellä otteella. Astetta tummasävyisempi Sometimes I’m Always There astuu etenkin kertosäkeensä ulkopuolella kuultavan kitarointinsa johdosta selvästi The 69 Eyesin reviirille. Edellämainituista yhteyksistä johtuen kokonaisuus kuitenkin toimii ihan näppärästi. Meksikolaisvaikutteisia soundeja sisältävä Five Minute Murder vääntää nupit kaakkoon, muttei kiivastahtisesta ryttäämisestään huolimatta oikein jaksa innostaa. Vauhdikkaan puuduttava meno jatkuu Petunian kohdalla, vaikka lopun kitarasoolo toimii sinällään melko mukavasti. Valitettavasti myös Never Ever rullaa samoilla puhkikulutetuilla raiteilla. Red Hot Chili Peppers-tyylisellä kitarannäppäilyllä alkava Time Is A Remedy sentään malttaa vetää hiukan aikaa henkeä, ja onnistuu pitämään homman kasassa melko hyvin. Päätösraita Dream On pitää sekin mopon kiitettävästi käsissä, ja tällä kertaa myös kertosäkeessä on kunnon melodista meininkiä. Kappaleen lopussa mahtipontinen paisuttelu vedetään silti jossain määrin yli. Loppujen lopuksi One Minute Too Late on melko heittelehtivä kokonaisuus. Levyn parhaimmistoa edustavat melodisimmat raidat, eli New Day, Ordinary Girl, Sometimes I’m Always There ja Dream On, mutta niiden vastapainoksi löytyy liian monta toisensa kuuloista ja tasapaksua ryminäbiisiä. Toivottavasti seuraavalla levyllä painopiste olisi enemmän melodisessa materiaalissa, sillä yhteen menoon kuunneltuna tämä alkaa selvästi puuduttaa. Toisaalta albumi taas uponnee tyylillisesti varsin hyvin esim. Bleakin biisejä fanittaneille kuuntelijoille.
Arvostelut
Kotisivut |
|
