 |
|
Music Inspired By Jade Warrior (HMC)
01. Bleak f.A.Johnsson&K.Pohjonen: Fate 02. HIM: Under the rose 03. Sunrise Avenue: Romeo 04. Poets Of The Fall:Sorry Go ‘Round 05. Deep Insight: New Day 06. Dame: Scream 07. Bleak: Crossword 08. Ana Johnsson: days Of Summer 09. Brightboy: wear Out The Soles 10. The Crash: Grace 11. Christel Sundberg: Savior 12. K.Pohjonen/S.Kosminen Kluster: Routa 13. K.Pohjonen/S.Kosminen Kluster: Unia 14. K.Pohjonen/S.Kosminen Kluster: Kalvaja 15. K.Pohjonen/S.Kosminen Kluster: Vala
4.19 4.42 3.59 3.36 3.35 3.00 3.39 3.08 2.56 3.44 2.27 3.24 4.18 2.55 3.47 Kotimainen Jadesoturi on yksi tämän elokuvasyksyn kiinnostavimmista tapauksista. Kansainvälisellä tasolla pienehkön budjetin elokuva oli Suomen mittakaavassa hintava, ja etenkin visuaalisesti tekijät onnistuivat hienosti. Musiikin puolesta oli mukava huomata, että tekijät eivät lähteneet kopioimaan kiinalaisten vaijeri-kung-fu-spektaakkelien elokuvamusiikkia, vaan saivat aikaiseksi jotain omaleimaista. Jadesoturin oheistuotteeksi kasattu Music Inspired By Jade Warrior sisältää nimensä mukaisesti myös elokuvassa kuulumattomia vetoja. Mukana on englanniksi esitettyjä kappaleita esimerkiksi sellaisilta artisteilta kuin HIM, Poets Of The Fall, Sunrise Avenue ja The Crash. Bleakin, Ana Johnssonin ja Kimmo Pohjosen yhdessä väsäämä Fate toimii elokuvassa jonkinlaisena teemakappaleena lopputekstien aikana. Kappale on Bleakin albumin tyyliin äänekkään mahtipontista pop-rokkia. Under The Rose on tyypillistä HIM:iä yhtyeen vuoden vanhalta Dark Light-albumilta, mutta toimii vieläkin melko mukavasti. Sunrise Avenuen Romeo ei kuulu bändin parhaimmistoon, vaikkei kappale keskinkertaisuudessaan varsinaisesti ärsytäkään. Poets Of The Fallin Sorry Go ’Round sen sijaan potkii erinomaisesti etenkin kertosäkeiden välisissä osuuksissaan. Deep Insightin New Day on hieman samantyylistä popahtavaa rokkia kuin Bleakilla, eli kyseessä on perusvarmaa, muttei hirveän omaperäistä meininkiä. Damen Scream pysyy sekin uskollisena levyn alkupuolen tyylille. Kappaleessa on vetävät kitarariffit, ja kolmen minuutin kesto on kappaleen suoraviivaisuudesta johtuen aivan riittävä. Bleakin Crossword alkaa napakalla kitaramelodialla ja siirtyy sitten jyräävään kertosäkeeseen. Kappale toimii itse asiassa paremmin yksinään kuin osana Bleakin debyyttialbumia, missä kokonaisuuden liiallinen samankaltaisuus enemmänkin häiritsi. Ana Johnssonin Days Of Summer on Pinkin sukuista, naisenergistä ja “asenteellista” radiosoittotavaraa, ja sellaisena ihan toimiva raita. Brightboyn Wear Out The Soles on vaihteeksi leikkisämmän oloinen kappale ja piristävää post-punk-menoa. The Crashin Grace edustaa levyn melodisinta osastoa, ja Teemu Brunilan komeat vokaalit saavat brittipop-tyylisen musiikkitaustan kanssa aikaan vetävän kokonaisuuden. Christel Sundbergin Savior on pianomelodioineen ja lapsenomaisine vokaaleineen myös vakuuttava tapaus. Mukana on hillittyjä jousisoundeja, ja kappale viekin helposti ajatukset Loonan tyylikkääseen Hijo De La Lunaan, vaikkei Sundbergillä olekaan mukana yhtä paljon klassisia elementtejä. Levyn viimeiset neljä kappaletta ovat Kimmo Pohjonen/Samuli Kosminen Klusterin säveltämää, elokuvasta tuttua instrumentaalimusiikkia. Routa toimii komeasti, sillä se kuulostaa massiiviselta, muttei silti kliseiseltä tai överiksi vedetyltä. Unia jatkaa samantyylisillä linjoilla, vaikka junnaa enemmän paikallaan kiinalaisista elementeistään huolimatta. Kalvaja puolestaan hyödyntää ahkerasti jousisoittimia ja ottaa lopussa mukaan pahaenteistä kuoroa. Vala on instrumentaalikappaleista surumielisin, ja mukana on taas häröä kuorolaulua. Music Inspired By Jade Warrior on valinnut lähestymistavakseen kompromissin instrumentaalikappaleiden ja hittien välillä. Ratkaisu on sikäli toimiva, että keskiverto elokuvissa kävijä ei yleensä ole kovin innoissaan soundtrack-albumista, mikä sisältää 20-30 kappaletta minuutin tai kahden mittaisia instrumentaalirykäisyjä. Toisaalta ”inspired by” mahdollistaa myös sen, että mukana on kappaleita, joilla ei ole elokuvan kanssa mitään tekemistä. Teatterissa Jadesoturin instrumentaali-äänimaailma toimi erinomaisesti, eikä sinne olisi kyllä tunnelmankaan takia kaivannut radiosta tuttuja hittibiisejä. Kotona kuunnellessa levyn instrumentaalikappaleet taas ovat melko lailla kertakäyttötavaraa. Jos Music Inspired By Jade Warrioria kuuntelee ilman yhtymäkohtia elokuvaan, huomaa että levy on jokseenkin kaksijakoinen. Alkupuoli on tyylillisesti melko yhtenäistä popahtavaa rokkia, jossa kuitenkin enimmäkseen jäädään, Poets Of The Fallia ja HIM:iä lukuunottamatta, ”ihan kiva”-tasolle. Toisen puoliskon kappaleet sensijaan ovat tunnistettavampia ja melodisesti kiinnostavampia. Etenkin tyylikkäät Grace ja Savior, sekä energinen Wear Out The Soles nousevat esiin. Instrumentaalipuolelta Routa kestää tunnelmansa ansiosta muita paremmin uusintakuuntelua. Kokonaisuutena tämä kokoelma nouseekin keskitason yläpuolelle juuri edellämainittujen kappaleidensa ansiosta. Ja onhan hienosti kuvitetulla paketilla myös ulkomusiikilliset ansionsa.
Arvostelut
|
|
