Beck: The Information (Universal Music)
01. Elevator music
02. Think i´m in love
03. Cellphone´s dead
04. Strange apparition
05. Soldier jane
06. Nausea
07. New round
08. Dark star
09. We dance alone
10. No complaints
11. 1000 bpm
12. Motorcade
13. The information
14. Movie theme
15. The horrible fanfare...
16. Inside out
03.38
03.19
04.45
03.48
03.58
02.55
03.25
03.45
03.56
03.00
02.29
04.15
03.45
03.53
10.36
03.43
Kun Beck Hansen palasi edellisellä albumillaan, Guerolla, nimikkosoundinsa pariin Mutations- ja Sea Change -albumien folksävyjen ja Midnite Vulturesin pornofunkin jälkeen, moni musiikinkuluttaja oli tyytyväinen. Uudella levyllään Beck jatkaa pääpiirteissään samalla tiellä ja tulos on... vähemmän kuin elähdyttävä.
The Informationista on vaikea saada kiinni. Onko levy vain perus-Beckiä keskinkertaisilla biiseillä vai sittenkin jotain enemmän? Albumin soundimaailma on asteen aiempaa kuivempi, karsitumpi ja elektronisempi – Beckin klassikkoalbumeilta tuttua kirpparibluesrosoa ja kaleidoskooppimaista äänikudelmaa ei juuri kuulla. Sen sijaan levyä hallitsevat tuhdisti narisevat ja paukkuvat basso- ja rumpusoundit sekä tyypillisen lakoniset vokaalit. Kosketinsoitinmatot ja melodiat tavoittelevat puolestaan usein suorastaan hartaan toismaailmallisia tunnelmia.
Levy onkin yhdistelmä rivakkaa rytmiikkaa, mysteerin tuntua ja tiettyä seesteisyyttä. Etenkin kappaleet Dark Star ja We Dance Alone onnistuvat tavoittamaan jälkimmäisiä määreitä parahultaisesti. Siitä huolimatta The Informationin keskeiseksi ongelmaksi nousee biisimateriaali, joka ei vain kerta kaikkiaan veny kattamaan yli 65-minuuttisen albumin koko kestoa. Kappaleet ovat toki keskivertoa kiinnostavampaa tavaraa, mutta todella mieleenpainuvia koukkuja ja melodioita on liian vähän.
Tuntuu kuin Beck olisi ounastellut jotain tällaista itsekin, sillä julkaisu sisältää musiikin lisäksi kaikenlaista oheissälää: DVD-levyn, jossa on kengännauhabudjetilla tehdyt videot jokaisesta levyn kappaleesta sekä reilunpuoleisen arkin oikeasti tosi vinkeitä tarroja, joista mieleisensä voi liimata tyhjään kansipahviin. Osittain tämä on tietysti vastaisku musiikin nettilataamista vastaan: ihmisille tarjotaan fyysisen levyn ostamisen kannusteeksi sitä mitä markkinamiehet kutsuvat lisäarvoksi.
Mitkään lisäarvot eivät kuitenkaan hämärrä sitä seikkaa, että etenkin loppupuolella albumi valahtaa suhteellisen epäkiinnostavaksi elektroniseksi purputukseksi ja noodlailuksi. Yhdistelemällä ja karsimalla tästä levystä olisi saanut varmasti oivallisen 40-minuuttisen albumin – nyt sen on tyytyminen olemaan vain okei: mielenkiintoisehko kokoelma ideoita ja soundeja, jonka läpikuuntelemista koskevat ajatukset saavat olon tuntumaan etäisesti läkähtyneeltä.
Santtu Reinikainen (28.11.06) Merkitse itsesi artistin "Beck" faniksi!