Pete Seppälä: Jos nukun kiltisti sohvalla... (Sony BMG)
01. Petterin jukeboksi
02. Neljä seinää
03. Jos nukun kiltisti sohvalla...
04. Sitruunaperhonen
05. Kolme toivetta
06. Vaahtokarkkilauseita
07. Iholle
08. Aamukuuteen
09. Ikävöin
10. Neljään valokuvaan
11. Maanantai
12. Vuodenajat vaihtuu
3.08
4.04
3.19
3.56
3.55
4.24
3.18
3.40
3.39
3.35
3.18
4.55
Viime vuoden Idolsissa kolmanneksi sijoittunut
Pete Seppälä on nyt saatavilla
myös levymuodossa teemalla
Jos nukun kiltisti sohvalla....
Pete on hoitanut noin puolet
levyn biisien sanoituksista ja oman panoksensa lisäksi
hän on saanut apuja mm. Kristian Maukoselta
ja Petri Munckilta.
Levyn parhaimmisto koostuu hauskasti numerobiiseistä.
Neljä seinää, Neljään valokuvaan ja
Kolme toivetta nimittäin erottuvat kaikki levyltä.
Joukkoon voi oikeastaan liittää myös Aamukuuteen-biisin, joka
sekin nousee levyltä esille. Näistä singlenä julkaistu Neljä seinää
miellyttää Leri Leskisen Samuli Edelmann -tyyppisellä
tunnelmallisella musiikkitaustalla Kristian Maukosen toimesta.
Wilhelmin ja Petri Munckin säveltämä biisi
kolahtaa myös Peten puolikuiskaavalla äänellä
ja tarttuvalla kertosäkeellä. Kolme toivetta etenee
vallan mainion kertosäkeen voimalla ja
Neljään valokuvaan taas on soundeiltaan kaikkein oivallisin.
Peten sanoituksia voi hyvin kuvailla sanalla elämänmakuinen.
Lyriikat liikkuvat nuoren miehen elämässä ja esimerkiksi
hivenen anssikelamainen Petterin jukeboksi
kertoo oikeasta jukeboksista, jossa
on musiikkia Alice Cooperista Hurriganesiin.
Näiden artistien mainitseminen sanoituksissa on asia, joka
voi ärsyttää, mutta toisaalta ne nousevat helposti pintaan
kaiken keskeltä. Sama koskee Vaahtokarkkilauseita
-biisin viittausta Paris Hiltoniin. Sitruunaperhonen
ei biisinä vetoa juurikaan, mutta jos tietää sanoitusten taustan, jonka
Pete kertoi Elämä lapselle -konsertin yhteydessä, niin biisi
saa uutta merkitystä. Lenni-Kalle Taipaleen kanssa tehty
Vuodenajat vaihtuu ei myöskään vetoa rauhallisella
poljennollaan, mutta sen sijaan Maanantai on pätevämpi
hidas kipale.
Jos nukun kiltisti sohvalla... on jokseenkin epätasainen kokonaisuus,
jossa noin puolet biiseistä viehättää, mutta loput jäävät
massaan. Neljä seinää ja Neljään valokuvaan
ovat kuitenkin biisejä, jotka jäävät varmasti mieleen kummittelemaan.
Pete Seppälä hoitaa tonttinsa kunnialla ja lauluääni on
miellyttävä, mutta levykokonaisuus jää vielä kaipaamaan
viimeistä terävyyttä.
Antti Niemelä (23.11.06)