PMMP: Leskiäidin tyttäret (Sony BMG)
01. Joku raja
02. Kiitos
03. Kesäkaverit
04. Henkilökohtaisesti
05. Taitelia
06. Päät soittaa
07. Onko sittenkään hyvä näin
08. Tässä elämä on
09. Kohkausrock
10. Leskiäidin tyttäret
4.57
3.48
3.49
3.49
3.36
3.41
3.53
3.47
5.02
5.02
PMMP syöksyi edellisellä Kovemmat kädet -albumillaan
aivan komeettamaiseen suosioon. Nyt Paula ja Mira
jatkavat suosion aallonharjalla kolmannella albumillaan Leskiäidin
tyttäret. PMMP koki edellisellä levyllään myös käänteen, jossa
rock-kriitikot antoivat yhtäkkiä kuin yhteisestä sopimuksesta
hyväksynnän tyttöjä kohtaan. Hienosti suunnitellun
kansilehtisen alla on jälleen riemastuttavaa tavaraa, josta
riittää kuultavaa varmasti pitkälle ensi vuoteen.
PMMP:n tekstipuoli tuntuu vielä entistäkin terävämmältä.
Erityisesti Joku raja ja Taiteilia sisältävät
todella esiinnousevat ja mieleenjäävät sanoitukset.
Erinomaisesti parisuhdeväkivaltaa käsittelevä
Joku raja innostaa todella kärkevällä
ja tarttuvalla kertosäkeellä ja loistava, kitaravetoinen biisi
viimeistellään vielä ihanan tunnelmallisella lopulla.
Tahallaan väärin kirjoitettu Taiteilia
puolestaan sanailee nasevasti pölkkypäisestä, mutta
ylimielisestä taiteilijasta. Paula ja Mira
hoitavat vokaalit aivan ylivoimaisen riemastuttavalla
tavalla ja kun tähän pistetään vielä todella
toimiva, sekamelskainen konetausta, niin ihastusta
on turha peitellä.
PMMP on myös siitä hauska yhtye, että
tuottaja Jori Sjöroos voi kyhätä
tyttöjen laulun alle vaikka minkälaisia musiikkitaustoja
ja se kuulostaa aina heiltä itseltään.
Esimerkiksi Kesäkaverit on kovinkin tarmokasta
elektropoppia ja Kohkausrock aiemminkin yhtyeeltä
kuultua riehakasta punk-hyppelyä. Silti nämä ja
esimerkiksi Leevi & The Leavingsmaisesti
etenevä sinkkujulkaisu Henkilökohtaisesti
soivat saumattomasti yhteen samalla levyllä.
PMMP on aiemmin tuonut covereiden kautta
esille suuren yleisön unohtamien suomirock-yhtyeiden
materiaalia (Ypö-Viis ja Noitalinna Huraa).
Yhtye on myös soittanut Päät-yhtyeen Rotat-biisiä
keikoillaan, mutta nyt Päät pääseekin levylle hieman
eri tavalla riehakkaassa biisissä Päät soittaa, jossa innostutaan
jo edesmenneen yhtyeen keikasta festareilla.
Albumin nimikkobiisi, Leskiäidin tyttäret,
taas ei ole Metro-tyttöjenkin aikoinaan esittämä
suomalainen kansansävelmä, vaan ihan omasta kynästä syntynyt
rauhallinen veto. Tunnelmapuolen paremmin hanskaava
Kiitos innostaa kuitenkin enemmän levyn
rauhallisesta annista.
Leskiäidin tyttäret nousee kokonaisuutena
edellistä Kovemmat kädet -albumia tasokkaammaksi.
Mukaan on kuitenkin jälleen mahtunut rivimateriaalia, jonka
kohtaloksi koituu liian helposti skippaaminen. Toisaalta
mukana on myös kaksi loppuvuoden parhaiden biisien joukossa
elelevää teosta Joku raja ja Taiteilia.
Leskiäidin tyttäret ei ole siis täydellinen, mutta
monin tavoin kuitenkin niin miellyttävä kokonaisuus.
Antti Niemelä (22.11.06)