Machinae Supremacy: Redeemer (Spinefarm Records)
01. Elite
02. Through the looking glass
03. Rogue world asylum
04. Rise
05. I know the reaper
06. Hate
07. Ghost (beneath the surface)
08. Seventeen
09. Ronin
10. Oki kumas adventure
11. Reanimator (march of the undead III)
4.23
5.07
4.10
5.30
4.34
4.13
5.11
3.42
5.13
5.22
5.02
Spinefarm Records nappasi talliinsa ruotsalaisen,
varsinkin netin kautta mainetta niittäneen,
Machinae Supremacyn. C64-piipitystä metalliin
sekoittava yhtye julkaisi Redeemer-levyn
omakustanteena jo aiemmin tänä vuonna, mutta
nyt albumi sai virallisen julkaisunsa. Koska en ole
kuullut alkuperäistä versiota, niin en voi arvioida
kuinka paljon pelipiipityksen osuutta on pienennetty
toiseen painokseen, mutta uskoisin, että
levystä on miksattu hieman metallisempi.
Tosin haastattelussani kosketinsoittaja
Gordon tuntui olevan kovin tyytyväinen
myös tähän Spinefarmin kautta julkaistuun
versioon.
SID-piipitystä on biiseissä runsaaasti, vaikka
sitä onkin miksattu piiloon ja se on sujautettu
mukaan saumattomaksi osaksi.
Levyn parhaiksi nousevat biisit Rogue World Asylum ja Oki Kumas Adventure
käyttävät näitä soundeja kaikkein tehokkaimmin hyväkseen.
Videopelisoundit tuovat biiseihin lisäpuhtia, mutta
vielä enemmän ne kolahtavat loistokkailla kertosäkeillään.
Rogue World Asylum sisältää myös kunnon kitarariffejä
ja soolon, kun taas jälkimmäinen veto kokeilee hieman
naisvokaalejakin. Myös Seventeen on kovin kärkkäästi
SID-soundien perässä.
Konepuolelta ei kuulla kuitenkaan pelkkää piipityssoundia.
Esimerkiksi Hate ja Ghost (Beneath The Surface)
pistävät modernimpaa konesoundia mukaan ja
Through The Looking Glass taas sävyttää
kokonaisuutta pianolla. Kitara on kuitenkin luonnollisesti
yhtyeen pääelementti, jonka voimalla liikutaan power metallissa,
mutta esimerkiksi Hate
on pikemminkin In Flamesin suunnassa
liikahtelevaa tuhdimpaa materiaalia. Lopullisen silauksen
yhtyeelle antaa laulaja
Robert Stjärnström, jonka ääni toimii mainiosti
koko levyn ajan.
Rogue World Asylum ja Oki Kumas Adventure
ovat biisejä, jotka soivat takuuvarmasti tässä taloudessa vielä vuosienkin
päästä. Redeemer on kuitenkin
muiltakin osin varsin piristävä tapaus, joka saa todella
mukavaa persoonallisuutta nimenomaan SID-soundeista.
Näitä soundeja olisi voinut tuoda enemmänkin esille, mutta
levy toimii erinomaisesti tällaisenaankin.
Antti Niemelä (21.11.06) Merkitse itsesi artistin "Machinae Supremacy" faniksi!