Laibach: Volk (Mute / EMI)
01. Germania
02. America
03. Anglia
04. Rossiya
05. Francia
06. Italia
07. España
08. Yisra`el
09. Türkiye
10. Zhonghuá
11. Nippon
12. Slovania
13. Vaticanae
14. NSK
4.06
4.51
3.39
3.54
4.14
4.49
3.12
3.05
4.31
3.48
7.29
4.05
2.54
3.53
Slovenialainen Laibach julkaisi mielenkiintoisen
teema-albumin Volk. Silence-synthpop-ryhmän
kanssa kasattu levy kääntää 13 maan kansallislaulut
Laibachin kriittisillä kannanotoilla varustettuun
muotoon. Laibachin biisit ovat kuitenkin vain
alkuperäisten kansallislaulujen inspiroimia versioita
ja melodiat tai sanat lähinnä vain muistuttavat
alkuperäisiä sävelmiä. Levy on kaiken kaikkiaan
pikemminkin tunnelmapitoinen kuin Laibachille
tyypillistä ebm/industrial-jyräystä. Tunnelmapuolella kuitenkin
kuullaan todella jylhiä konemaisemia. Milan Fras
antaa luonnollisesti tuhdeilla vokaaleillaan
viimeisen silauksen kokonaisuuteen.
Levyltä noukkii helposti ensimmäisenä American, joka
ottaa kovinkin suoraviivaisesti käyttöönsä tuttuja
sävyjä USA:n kansallislaulusta. Sanoituksien asennetta
kuvannee parhaiten lause "How blind can you get
for your country". Tietyllä tapaa biisin sanoitukset
ovat melko maltilliset joskin monipuoliset, vaikka
rankempaankin ryöpytykseen olisi varmasti ollut aihetta.
Yisra`el taas nappaa suoraan englanniksi käännettyjä
osuuksia sekä Israelin Hatikvahista että Palestiinan
Biladista. Israel saa sanoa ensin sanottavansa, minkä
jälkeen on Palestiinan vuoro. Francia
puolestaan hakee inspiraationsa Pariisin viime vuoden
lähiömellakoista ja Anglia kuvaa Iso-Britanniaa
maailmanvaltansa menettäneenä kuningaskuntana.
Laibach herättää levyllä upeasti jylhän tunnelmallisia linjoja.
Aivan erityistä voimaa yhtye on saanut sijoitettua
mataliin, tukeviin bassolinjoihin, joita ripotellaan levylle
säästelemättä. Esimerkiksi Anglia, Francia
ja Yisra`el sisältävät todella huikeita soundeja.
Eikä paljoa jää jälkeen lapsikuoroa käyttävä Rossiya
tai todella vetävän lopun heittävä España.
Ote kirpoaa kuitenkin loppua kohden ja
esimerkiksi Vaticanae on jo kovinkin pliisu
Yolanda Grant-Thompsonin vokalisoima teos.
Levyllä on useita vierailevia vokalisteja, jotka
pääasiassa tuovat oman värinsä, mutta loppupuolella
ne eivät enää anna varsinaista lisäarvoa. Levyn
lopettaa slovenialaisen taideyhteisön NSK:n oma sävelmä.
Vaikka levyn häntä on laskeva, niin
kaksi kolmasosaa annista kolahtaa sitten
sitäkin kovemmin. Levyn perusidea on
todella hyvä ja toteutus parhaimmillaan
suorastaan nerokas. Taso olisi kuitenkin saanut
säilyä loppuun saakka. Joka tapauksessa tällä pistetään
matalaksi edellinen Wat-albumi.
Antti Niemelä (13.11.06)