Sunrise Avenue: On The Way To Wonderland (Bonnier Music)
01. Choose to be me
02. All because of you
03. Sunny day
04. Diamonds
05. Heal me
06. It ain’t the way
07. Make it go away
08. Destiny
09. Fairytale gone bad
10. Only
11. Into the blue
12. Romeo
13. Fight ‘til dying
14. Wonderland
4.10
3.48
3.53
3.14
4.23
3.22
3.38
2.58
3.25
3.44
5.29
4.03
3.16
5.40
Sunrise Avenue kulkee esikoisalbumillaan Humanen viitoittamaa tietä kohti Ihmemaata. Albuminimien jälkeen samankaltaisuudet sitten loppuvatkin, sillä musiikilliselta kantilta On The Way To Wonderland kappaleet ovat enemmän kallellaan Poets Of The Fallin suuntaan. Suomalaisilla levymarkkinoilla oli epäilemättä tilausta toisellekin kansainvälisen kuuloiselle ja sujuvaa englantia käyttävälle kokoonpanolle, sillä On The Way To Wonderland myi viime kuussa kultaa.
Notkeasti rullaava Choose To Be Me aloittaa levyn jokseenkiin Poets Of The Fallin tyylisissä tunnelmissa. Samu Haberin vokaalit ovat toimivat ja kertosäekin onnistuu hyvin. Ensimmäinen single, All Because Of You on astetta rennomman oloista, jenkkihenkistä poprockia, joka rakentuu pitkälti vetävän kertosäkeensä varaan. Hidastempoisempaa alkua lukuunottamatta myös Sunny Day kulkee pitkälti samoilla raiteilla. Hieman erilaista tavaraa tarjoilee Diamonds, joka eroaa tummasävyisempien soundiensa puolesta levyn aiemmista kappaleista. Kokonaisuus jää silti etenkin kertosäkeen osalta keskinkertaiseksi. Slovarilinjalle menevä Heal Me onnistuu tunnelmapalana kuitenkin paremmin.
It Ain’t The Way palaa nopeatempoisemmalle linjalle, mutta jää silti jälkeen albumin alkupään vastaavista vetäisyistä. Rauhallisempi Make It Go Away kuulostaa miellyttävämmältä, ja kertosäekin toimii luontevammin. Destiny tuo etenkin kertosäkeellään mieleen ne kappaleet, jotka soivat yleensä amerikkalaisten teini(seksi)komedioiden lopputekstien aikana. Siis sellaisessa kohdassa, missä kerrotaan päähenkilöiden vaiheista leffan tapahtumien jälkeen. Pirteä mutta erittäin tutunoloinen kappale on siis kyseessä. Tuorein singlelohkaisu Fairytale Gone Bad on niinikään taattua hittitavaraa, etenkin kertosäkeensä osalta. Only jatkaa samalla rivakalla otteella, ja muistuttaa kokonaisuutena aavistuksen verran HIM:in radioystävällisimpiä tuotoksia.
Into The Blue pysähtyy taas vaihteeksi slovaritunnelmointiin, ja onnistuu imelästä perusasetelmastaan huolimatta mukavasti. Romeon singletausta näkyy hiukan liiaksikin varman päälle pelaamisella, minkä johdosta kappale jää melko keskinkertaiseksi. Fight ’Til Dying ei sekään varsinaisesti häikäise, mutta on kuitenkin kuunneltavaa tavaraa. Viimeiseksi raidaksi sijoitettu Wonderland alkaa hidastempoisesti, mutta hyppää sitten tutummille urille. Kappaleen kitarasoundeissa on paikoitellen potkua, ja loppupään kaunis pianotunnelmointi yllättää.
Kokonaisuutena Sunrise Avenue on saanut aikaan mallikkaan debyytin. Choose To Be Me, All Because Of You, Make It Go Away ja Fairytale Gone Bad edustavat albumin parhaimmistoa, mutta muiltakin osin materiaali pysyy tasaisen kuunneltavana. Niin geneerinen kuin se onkin, Destinyn voisi oikeastaan myös liittää yhdeksi tarttuvimmista kappaleista. Loppupuolelle on silti eksynyt peräkkäin parikin keskinkertaisuutta ja pelin viheltäminen poikki Into The Bluen jälkeen olisi tehnyt paketista napakamman. Joka tapauksessa levy on näinkin aivan toimiva.
Kuten todettu, On The Way To Wonderland tuli julkaistua kysynnän kannalta erittäin sopivaan aikaan. Vaikka Sunrise Avenue onkin helppo rinnastaa etenkin Haberin vokaalien suhteen Poets Of The Falliin, bändillä on kuitenkin omiakin ansioita. Siinä missä POTF vetosi kansainvälisillä stadionrock-vaikutteillaan ja hieman aikuismaisemmalla (ironisella?) vakavuudellaan yllättävän kaikenikäiseen kuulijakuntaan, Sunrise Avenuen olettaisi innostavan eniten nuorempia, yli ja ali parikymppisiä kuuntelijoita. Toisaalta juuri Poets Of The Fallia kuunteleville on helppo suositella Sunrise Avenueen tutustumista, vaikkapa POTF:in bileversiona.
Olli Riihimäki (08.11.06) Merkitse itsesi artistin "Sunrise Avenue" faniksi!