Fergie: The Dutchess (Universal Music)
01. Fergalicious
02. Clumsy
03. All that i got
04. London bridge
05. Pedestal
06. Voodoo doll
07. Glamorous
08. Here i come
09. Velvet
10. Big girls don´t cry
11. Mary jane shoes
12. Losing my ground
13. Finally
14. Get your hands up
4.52
4.01
4.05
4.01
3.22
4.23
4.06
3.21
4.53
4.28
3.55
4.08
4.53
7.08
Vaikka Stacy Ferguson ei kuulunut The Black Eyed Peasin
alkuperäiseen kokoonpanoon, hänen liityttyään yhtyeeseen
vuonna 2003 julkaistu Elephunk-albumi vauhditti
yhtyeen maailmanmaineeseen. Fergie niittää paljon palstatilaa
myös yksinään ja olikin vain ajan kysymys, koska
neitoselta saataisiin omalla nimellä varustettua musiikkia.
Seurakseen Fergie sai The Black Eyed Peasin will.i.amin, joka
on tuottanut suuren osan The Dutchess -albumin biiseistä.
Lauluhommien lisäksi Fergie on osallistunut aktiivisesti myös
biisien kirjoittamiseen.
Albumi avattiin singlellä London Bridge, joka
edustaa levyn vauhdikasta ja hittipitoista puolta.
Fergie hoitaa vokaalipuolen pääasiassa räpäten
vahvan taustan päällä ja tulos on vallan mainio.
Jokseenkin samaan looraan albumilta voidaan
heittää Fergalicious, Here I Come
ja Get Your Hands Up, joista viimeisessä
on mukana koko The Black Eyed Peas.
Albumin avaava Fergalicious on päällystetty
vinhoilla soundeilla, joiden päällä Fergie
räppää ja saa apuja will.i.amilta, jonka
osuus nousee biisin parhaaksi. Here I Come
pistää yhtälailla Fergien räppäämään, mutta
raivokas Get Your Hands Up saa meiningin
paremmin päälle.
R&b-popin puolelle voidaan sijoittaa
myös mainiosti piipittävä Clumsy,
huikean bassokohdan sisältävä Pedestal
ja Ludacrisin tähdittämä
tunnelmallinen Glamorous.
Levystä on koitettu saada mahdollisimman monipuolinen
ripottelemalla vaikutteita ympäri musiikkikentän.
Tästä hyvä esimerkki on Mary Jane Shoes, joka pistää
ensin reggaeksi yhdessä Rita Marleyn kanssa
No Woman No Cry -mukaelmallaan, muuttuu sitten
yhtäkkiä revittelyrokiksi ja lopettelee rauhallisesti
tyylitellen. Toinen reggae-sävyjä mukaan hakeva biisi
on Voodoo Doll, joka on kyllä rytmeiltään aikamoisen
mukava.
Mukana on toki myös kevyttä kitarapoppia biiseissä
Big Girls Don´t Cry ja Losing My Ground,
eikä Fergie malta olla poissa myöskään Christina Aguileran
ja Jessica Simpsonin pelikentältä:
All That I Got (The Make Up Song), Velvet
ja John Legendin tuottama Finally ovat
herkkää tunnelmahakuista tyylittelyä. Näistä upeasti
jousilla pelaava Finally on kuitenkin ainoa, joka pääsee
koskettelemaan sielun syviä tuntoja. Tyylittelyä on luvassa
myös piiloraidassa Maybe We Can Take A Ride, jossa
Fergie pääsee kunnolla kabareetunnelmiin.
The Dutchess ei ole yhtä oivaltava
kuin Nelly Furtadon Loose, mutta
tälläkin albumilla on omat ansionsa. Toisaalta
tyylien kirjo luo hieman sillisalaattimaista vaikutelmaa, mutta
erilaiset biisit on saatu kyllä ilman muuta nivottua onnistuneesti yhteen.
Parhaimmisto rajoittuu kuitenkin pitkälti biiseihin
Finally, London Bridge, Fergalicious,
Pedestal ja Get Your Hands Up. Albumi ei siis
saa pidettyä tasoaan korkealla koko kestoaan, mutta
mikäli The Black Eyed Peasin uusi tuotanto on innostanut, niin
mikseipä Fergien soolokin.
Antti Niemelä (18.10.06)