Beyoncé: B´Day (Sony BMG)
01. Deja vu (feat. Jay-Z)
02. Get me bodied
03. Suga mama
04. Upgrade u (feat. Jay-Z)
05. Ring the alarm
06. Kitty kat
07. Freakum dress
08. Green light
09. Irreplaceable
10. Resentment
11. Check on it (feat. Bun B & Slim Thug)
04.00
03.25
03.25
04.32
03.23
03.55
03.20
03.29
03.47
04.40
14.18
Uransa toisen sooloalbumin julkaissut R’n’B-tähti Beyonce poseeraa B’Dayn kansilehdessä nukkemaisen oloisesti ja katsoo kameran ohitse huulet sensuellisti raollaan. Ulkomusiikilliseen puoleen ollaan siis panostettu, mutta rahaa on palanut myös itse biisien tuottamiseen. Mukana ovat hääränneet esimerkiksi sellaiset tekijät kuin Rodney Jerkins ja The Neptunes. Ainakin Yhdysvalloissa levy on otettu hyvin vastaan, sillä myyntiluvut kohosivat ensimmäisen viikon aikana yli puoleen miljoonaan kappaleeseen, joka oli noin 200 000 kappaletta enemmän kuin Beyoncen Dangerously In Love-debyytillä.
Singelohkaisu Deja Vu on pyörinyt myös ahkerasti musiikkivideona MTV:llä, ja itse asiassa kappale on parempi ilman Beyoncen ja Jay-Z:n nolostuttavaa keekoilua. Taustan 70-lukulaisen oloiset torvisoundit piristävät sinällään melko keskinkertaista kappaletta paremmin kuin Jay-Z:n lyhyet räpit. Beyoncen laulupuoli toimii silti mukavasti. Get Me Bodied hakee riehakkaampaa tunnelmaa taustalla huudahtelevista miesvokaaleista, mutta soundien suhteen kappale jää melko yksinkertaiseksi. Suga Mama onnistuu musiikkitaustansa kanssa paremmin, ja varsinkin biitti kuulostaa näppärältä. Kappale toiminee siis hyvin tanssilattialla. Lisää Jay-Z:n vierailijamatskua kuullaan Upgrade U-kappaleessa, jonka junnaavaan musiikkitaustaan on ujutettu mukaan rasittavia, myös aikoinaan dance-puolella kuultuja pillinvihellyksiä.
Sireeninäänen tahdissa nytkyvä Ring The Alarm on biittinsä puolesta toimivaa, muttei muuten oikein jaksa innostaa. Kitty Kat hyödyntää melko yksipuolisesti pläjähtävää sampleaan hiukan liikaakin, sillä kappaleesta ei oikeastaan mitään muuta jääkään mieleen. Loppupuolella ängetty tunnelmointikohta on sinällään toimiva, mutta tuntuu jotenkin irralliselta. Freakum Dress on toimivampaa tavaraa, sillä musiikkitausta on jämäkkä ja pahaenteiset samplet sopivat hyvin kokonaisuuteen. Niinikään vahvasti sampleihin nojaava Green Light etenee eritoten musiikkitaustansa varassa, vaikka Beyoncen vokaalipuoli hoituu tälläkin kertaa toimivasti.
Tuleva singlejulkaisu Irreplaceable heittääkin sitten aivan toisenlaisen vaihteen silmään. Kappale on kevyellä kitaroinnilla säestettyä, popahtavampaa R’n’B:tä, jonka imelähkö mutta vetävä musiikkitausta ja Beyoncen hillitymmät vokaalit nostavat sen levyn kärkipäähän. Alun perin Victoria Beckhamin esittämään kappaleeseen pohjautuva Resentment ottaa niinikään kitaraa mukaan, mutta jää silti aika tavanomaiseksi slovarifiilistelyksi. Viimeisenä kuultava bonusraita, Check On It on tunnelmaltaan letkeämpi, muttei silti kovin mieleenjäävä lopetus. Bun B:n ja Slim Thugin lyhyt vierailu ei sekään onnistu nostamaan kappaletta keskinkertaisuuden suosta.
Hetken hiljaisuuden jälkeen paljastuukin piiloraita Listen, joka on toimiva pianovetoinen ja mahtipontinen balladi. Tina Turnerin voisi hyvin pyytää mukaan stadionkeikalle duetoimaan tätä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä lopuksi kuullaan vielä pidennetty kuusiminuuttinen versio Get Me Bodied-raidasta. Kun kaikki Check On It-kappaletta seuranneet ekstrat ja encoret ollaan saatu päätökseen, viimeisen raidan pituudeksi on kertynyt hulppeat 14 minuuttia.
Loppujen lopuksi B-Day on isolla rahalla tuotettua, mutta melko tasapaksua kuunneltavaa. Kokonaisuudesta nousevat esiin lähinnä Irreplaceable, Suga Mama, Freakum Dress ja piilokappale Listen. Mukaan mahtuu kuitenkin niin paljon keskitason tavaraa, että lopputulos ei varsinaisesti räjäytä pankkia. Levyllä on toki hyvätkin hetkensä, joten Beyoncen fanit tuskin joutuvat pettymään kovinkaan pahoin.
Olli Riihimäki (01.10.06)