|
|
Kalle Ahola: Huonoa seuraa (EMI)
01. En koskaan 02. Huonoa seuraa 03. Ahmatti 04. Suuren miehen poika 05. Kävelen vaan 06. Pidä salaisuutesi 07. Minä päivänä tahansa 08. Likainen 09. Auringonkukat 10. Paikoilleen 11. Kaupungin kahdet kasvot
3.29 4.00 3.18 3.35 3.30 2.21 5.01 3.12 3.57 4.13 4.19
Kalle Ahola julkaisi kolmannen omalla nimellään varustetun albumin Huonoa seuraa. Miekkosen edellinen levy Kadun aurinkoiselle puolelle oli ilman muuta viime vuoden paras kotimainen levy ja se häikäisi erityisesti tunnelmallisella osastollaan. Nyt Ahola liikkuu pääosin hieman rokkaavammissa merkeissä, jota voi luonnollisesti verrata Don Huonojen materiaaliin tai edellisen levyn Siivet-biisiin, mutta se ei ole koko totuus. Albumi startataan sinkkujulkaisuilla En koskaan ja Huonoa seuraa, jotka vetävät ihan onnistuneesti viivoja levyn tyylilliseen antiin. En koskaan sisältää hyvän musiikkitaustan, jossa on niin pianoa kuin hillittyä mahtipontisuutta. Vauhdikas Huonoa seuraa puolestaan toimii mainiosti erityisesti kertosäkeessään ja myös c-osa on erinomainen. Alun jälkeen siirrytään kunnon revittelyyn Ahmatissa, jossa Kalle vetelee laulua varsin terävästi ja taustaan on saatu jousien avulla vielä oivasti hienoista elokuvafiilistä. Likainen on toinen biisi, jossa vokaaleissa pistetään kunnolla pökköä pesään. Likainen ei viihdytä niinkään kertosäkeellään, mutta muissa osuuksissa ja äänimaailmassa on potkua. Vaikka riehakkaampi anti onkin mielekästä, niin Minä päivänä tahansa nousee kokonaisuuden rapeimmaksi tekeleeksi. Biisissä noustaan tunnelmatasolla yhtä korkealle kuin edellisellä levyllä ja sen lisäksi sanoitukset ovat erittäin läpitunkevat. Levy onnistuu siis ajoittain viihdyttämään myös tunnelmillaan, mutta esimerkiksi Suuren miehen poika ja Pidä salaisuutesi kolahtavat pitkälti lennokkuudellaan. Näistä ensimmäinen sisältää komeassa taustassaan mainion koneellisen bassolinjan ja jälkimmäinen liikahtaa parhaiten kertosäkeessään. Levyn lopetus on varsin komea. Auringonkukat pistää jo jousia tehokäyttöön, mutta yhteen liitetyt Paikoilleen ja Kaupungin kahdet kasvot saavat samoilla vermeillä vielä upeammin tunnelmaa aikaiseksi. Kadun aurinkoiselle puolelle kolahti viime vuonna niin kovaa, että tuntui varmalta, ettei samanlaista täysosumaa voi tehdä kahta kertaa peräkkäin. Kalle Ahola tekee kuitenkin erinomaista työtä myös uudella levyllään ja esimerkiksi Ahmatti ja Minä päivänä tahansa ovat aivan loistavia. Eikä levyn viehätys piile pelkästään hyvissä biiseissä ja vokaaliosastossa, vaan myös musiikkitaustojen osalta on pääosin tehty todella mielekästä jälkeä.
Arvostelut
HaastattelutUutiset13.02.2008 / Kalle Aholan albumi kuunneltavana MySpacessa 08.11.2007 / Kalle Ahola matkaa Teräskaupunkiin 28.11.2006 / Kalle Ahola ja Suburban Tribe BB-finaalissa 04.09.2006 / Kalle Ahola keikkailee 27.06.2006 / Kalle Ahola jatkaa sooloilua |
|
