Apollo 440: Dude Descending A Staircase

CD1
01. Dude descending a staircase
02. Hustler groove
03. Disco sucks
04. N´existe pas
05. Electronic civil disobedience
06. 1,2,3,4
07. Escape to beyond the planet...
08. Time is running out
09. Children of the future

CD2
01. Diamonds in the sidewalk
02. Something´s got to give
03. Christiane
04. Existe
05. Bulletproof blues
06. Suitcase ´88
07. Check you ego
08. Rope, rapture & the rising sun
09. Bad chemistry

5.06
6.14
3.55
6.45
4.55
3.45
4.40
5.00
7.55


3.41
6.54
5.37
6.00
6.21
4.31
4.09
7.06
2.46

Englantilainen Apollo 440 on pitkästä aikaa kehissä kokonaisen albumin kera. Dude Descending A Staircase on yhtyeen neljäs albumi ja nyt tarjoillaan kokonainen tuplalevy uutta musiikkia. Albumissa on paljon vierailijoita ja musiikki liikkuu erittäin tyylikkäillä linjoilla rokimman meiningin jäädessä varjoon.

Albumin aloittaa nimibiisi Dude Descending A Staircase, jossa räpätään Beatnutsin tahdissa. Hustler Groove jatkaa leppoisaa linjaa, puhumassa Lightnin´ Rod. Albumin alku ei kuitenkaan vakuuta sen kummemmin. Disco Sucksissa on sitten jo enemmän meininkiä. Ewan MacFarlane laulaa naisvokaalinsa ja disco-tunnelman lisäksi mukana on reilusti sähkökitaraa. N´existe Pas on taas tunnelmallista ja tyylikästä ilmaisua Ewan MacFarlenen vokaalein ja Apollo 440:n sivupersoonan The Stealth Sonic Orchestran jousin. Electronic Civil Disobedience viehättää hyvillä soundeillaan ja Jay Dunnen vokaaleilla, jotka alistetaan ajoittain autotunelle hyvin seurauksin. Pete Wylien tähdittämä 1,2,3,4 sisältää leppoisan kertosäkeen, mutta meininkiä riittää muutenkin. Stealth Sonic Orchestra on taas mukana biiseissä Escape To Beyond The Planet Of The Super Ape ja Children Of The Future, joista ensimmäinen on kunnon mahtipontista Apollo 440:n elokuvallista ilmaisua, jota on kuultu parinkin elokuvan tunnusmusiikeissa. Tommy Blaize vierailee huutamassa Time Is Running Outissa ja tunnelma onkin vähän kuin aika olisi loppumassa.

Toinen levy alkaa rauhallisesti Diamonds In The Sidewalkilla, jossa Jack Kerouac lukee San Francisco Bluesiaan. Kinoben kanssakin vaikuttava Xan laulaa tyylikkäät vokaalinsa Something´s Got To Give -kappaleeseen ja tuloksena on varsin tunnelmallinen raita. The Stealth Sonic Orchestra on mukana kahdessa edellisessä raidassa ja se tunki mukaan myös biiseihin Christiane ja Existe. Christiane etenee hämyisillä Elisabeth Grayn vokaaleilla ja Existe on lähes instrumentaalista verryttelyä. Ewan MacFarlane revittelee kunnolla Bulletproof Bluesissa, mutta biisi ei herätä sen kummempia tuntemuksia. Toisen levyn lopussa on vielä kaksi Stealth Sonic Orchestran tähdittämää instrumentaalista raitaa Suitcase ´88 ja Rope, Rapture & The Rising Sun. Spoonface räppää Check Your Egossa ja Ewan MacFarlane lopettelee levyä Bad Chemistryssä.

Dude Descending A Staircase on tasainen levy, mutta siitä puuttuu todelliset huiput. Siinä ei ole yhtään huonoa biisiä, mutta oikeastaan yhtään biisiä ei jää siitä päällimmäisenä mielenkään. Tyylillisesti albumi on itselleni paha pettymys, mutta kyllä jokaisessa biisissä on selkeä oma juttunsa. Vierailut ovat onnistuneita ja albumi on ehyt kokonaisuus. Eihän tämä pärjää mitenkään Apollo 440:n kahdelle ensimmäiselle levylle, mutta ehkä tätä ei kannata vältelläkään.

| Arvostelut |

| Fanit |

Albert_Harrow2341 // Tebic