 |
|
AFI: Decemberunderground (Universal Music)
01. Prelude 12/21 02. Lill caustic 03. Miss murder 04. Summer shudder 05. The interview 06. Love like winter 07. Affliction 08. The missing frame 09. Kiss and control 10. The killing lights 11. 37mm 12. Endlessly, she said 13. Rabbits are roadkill on rt. 37
1.34 2.39 3.26 3.06 4.16 2.45 5.28 4.39 4.18 4.04 3.54 4.27 3.48 AFI eli A Fire Inside on 90-luvulta asti yllättänyt, ja kerännyt itselleen sekä kritiikkiä että arvostusta. 90-luvun AFI soitti hardcore punkia ja alternatiivista rockia. 2000-luvulle tultaessa bändin musiikki on saanut popahtavia vaikutteita ja päässyt siten Yhdysvaltojen listoille. AFI:n edellinen albumi Sing The Sorrow ilmestyi vuonna 2003 ja oli menestys bändille. Menestyksen takana on popmusiikki, jota on paljon myös AFI:n uusimmalla albumilla Decemberundergroundilla. Moni AFI:n vanha fani on suorastaan järkyttynyt uudesta soundista ja MTV:llä pyörivistä musiikkivideoista. Bändiä ei kuitenkaan saa sakottaa soundistaan, sillä musiikki on hyvää, laadukasta ja ammattitaidolla tehtyä. Decemberuderground sisältää niin poppia, emoa kuin punkiakin. Uusin albumi on kokonaisuudessaan hyvin itsevarma, liiankin. Liiallinen itsevarmuus kuuluu albumilla erilaisina musiikillisina ja miksauksellisina kokeiluina, joka rikkoo kokonaisuutta ja jatkuvuutta. Davey Havokin laulu on koko bändin historian ajan kerännyt erilaisia mielipiteitä. Havokin ääni on hyvin poikamainen, mutta harjaantunut. Havokin ääni kestää ja on monipuolinen. Decemberudergroundia on tehty kauan ja rauhallisesti. Se kuuluu Havokin äänessä ja tavoissa kuinka hän sitä käyttää. Decemberudergroundin parhaita puolia on juuri se, että albumia on tehty ilman kiirettä ja, että jokainen raita on hiottu yksityiskohtia myöten miksausvaiheessa. Basisti Hunterilla on albumilla parit todella hienot kuviot muun muassa kappaleessa Love Like Winter. Albumin aloituskappale Prelude 12/21 onnistuu täydellisesti tehtävässään. Biisi on voimakas ja saa kuulijan jatkamaan kuuntelemista keskityneenä. Hardcorea on kappaleissa Kill Caustic ja Affliction. Näiden kappaleiden lisäksi mainitsemisen arvoisia ovat ehdottomasti Miss Murder ja Kiss and Control. Ei haittaa, ettei AFI kuulosta punkilta, sillä AFI kuulostaa itseltään siinä onnistuen. Valitettavaa on erilaiset kokeilut muun muassa Havokin laulussa ja erilaisissa ääniefekteissä. Rikkonaisesta kokonaisuudesta huolimatta, musiikki on hyvää ja tarttuvaa. Suurta sanomaa ei levyltä löydy, mutta itselleni tuli hyvä olo levystä. Oli vain muistettava, että bändit ja soundit muuttuvat, ja että punk on myös aate, ei vain musiikki.
|
|
