Stam1na: Uudet kymmenen käskyä (Sakara Records)

01. Uudet kymmenen käskyä
02. Merestä maalle
03. Edessäni
04. Viisi laukausta päähän
05. Vapaa maa
06. Lapsus
07. Paperinukke
08. Suhdeluku
09. Likainen parketti
10. Ovi
11. Kaksi reittiä yksi suunta

4.42
4.02
4.11
3.51
4.43
3.48
4.03
3.41
4.45
4.44
5.23

Vuosi takaperin Suomi sai oman System Of A Downin, joka suomeksi totteli nimeä Stam1na. Esikoinen sai kehua joka suunnasta, mutta bändille ei suuria toisen, sen vaikean levyn, paineita juuri tullut. Kuten pressitiedote asian ilmaisee: ”yhtyeen toista levyä voi kieltämättä luonnehtia vaikeaksi, mutta se on sitä korkeintaan kuulijalleen, ei tekijöilleen”.

Toisella albumillaan, Uudet kymmenen käskyä, Stam1na nojaa entistä vankemmin SOAD:n suuntaan. Ratkaisut ovat levyllä paikoin sellaisia, että yhä useampi kuuntelukerta tuo uusia ulottuvuuksia kappaleisiin. Miksi aina pitäisikään tehdä yksinkertaista säkeistö-kertosäe-säkeistö-kertosäe-väliosa-kertosäe konseptia.

Nykyisin Stam1na heiluu lavalla nelistään, kun keikkabasisti ”Kaikka” Kangasmäki kiinnitettiin ”Hyrde” Hyyrysen, ”Pexi” Olkkosen ja ”Kake” Velinin trioon. Tuottaja Mitri Aaltosen kera Vanhasta Testamentista nimensä nappaava Uudet kymmenen käskyä koottiin suhteellisen nopeasti, mutta silti taidokkaasti nippuun. Myös kappaleet ovat tehty tyhjältä pöydältä periaatteella, kun debyytin biisit olivat siihen mennessä tehtyjen Stam1na-rallien koottu teos.

Nimikkoraita Uudet kymmenen käskyä alkaa mahtipontiseen kallistuvalla tyylillä hitaasti lämmeten, kunnes kitaravallit jyräävät päälle. Hyyrysen vokaalit saavat vetovoimaisuutta nopeasta kitaroinnista ja taustalla kaikuu vahvana rumpujen takominenkin. Likemmäs neljän minuutin kohdalla kappale päättyy hetkeksi, kunnes se virkoaa jälleen ja lopussa pistetään taas kunnon ränttätänttä päälle. Toinen biisi Merestä maalle jatkuu kuin salakavalasti putkeen avausraidan perään. Ensin kuullaan nopeutettua puhelaulua, kunnes mennään rauhallisemman laulun saattelemana hetken ja nyt on saatu irrotettua jopa kertosäe. Ainakin sellaisen oloinen, jonka kuuntelija tunnistaa oitis.

Edessäni on jokaiselle tuttu raita radiosta. Musiikkivideo on hauskaa alkoholin testaamissa, jossa näkyy tuttuja naamoja vilahtavan. Itse kappale on hieman helpompi lähestyttävä kappale, ja sikäli ymmärrettävä single- ja radiolohkaisu. Niitä edellä mainittuja tuttuja naamoja kuullaan taustalla mesoamassa Viisi laukausta päähän kappaleessa. Kaarle Viikate, Jouni Hynynen, Rainer Nygård ja Tuomo Saikkonen. Rankalla asenteella jyrätään sujuvasti eteenpäin, kun vieraatkin saavat omalla karismallaan sopivaa äijämäisyyttä, niin se on siinä.

Entistä rankempana eteenpäin suorastaan vyöryy Vapaa maa. Taustassa on tutulla Stam1na-tyylillä mielenkiintoisia ratkaisuja, mutta tutumpaa suomirokkimaisuuttakin löytyy ainakin vähän. Keskiosan hevijyystö laahaa kunnolla ja asianomaiset saavat päänsä heilumaan kunnolla. Maukas kitarasoolo siivittää kappaletta suomirokin ja –hevin saattelemana kohti loppuaan. Lapsus on instrumentaali, jonka alku on melko messevä. Taustalla kuullaan pientä miesköörin lallatusta, mutta kappale jyrää ilman suurempia laulamista ja toimii hyvänä introna Paperinukelle, jossa Stam1na ja erityisesti vokalisti Hyyrynen ovat vahvassa vireessä. Kenellekään ei anneta armoa, sen verran kovaa menoa bändi tarjoaa kuunneltavaksi.

Suhdeluvun kohdalla alkaa tulla puutuminen, kun korvat ei vaan enää jaksa. Liika on liikaa, ja kun kappale ei kuulu mitenkään albumin parhaimmistoon, niin sen voi rauhassa skipata. Puolipuhtaalla suomirokilla alkava Likainen parketti sisältää lausuttua vokalisointia, kunnes siirrytään jälleen perinteisempään materiaaliin. Lyriikoissa on sopiva määrä huumoria ja selkeä kertosäe pistää yleisön villiksi takuu varmasti keikoilla.

Ovi aukeaa hitaammin ja laulannan puolella mennään Egotripin (!) tutuksi tuomalla tyylillä. Rauhallisempaan menoa tällä kertaa ja laulupuoli hoidetaan selkeämmin, eikä suuria sovitusmuutoksia nyt kuulla. Paluu tutumpaan Kaksi reittiä yksi suunta veisuun muodossa. Taustan ratkaisut ovat jälleen hyvänkuuloisia, mutta levyn loppuvaiheilla ei enää jaksaisi Hyyrysen rääkymistä. Tosin mukana on jälleen SOAD-henkistä laulantaa, jolla saadaan kovemman menon sekaan oikeaakin laulua.

Mitäs tästä nyt sitten sanoisi. Vertailuista System Of A Downiin on pakko sen verran vielä todeta, että amerikkalaisarmenialaiset tekevät sen jonkin verran paremmin. Aluksi oli ihan mukavaa, mutta loppua kohden allekirjoittaneen kohdalla tuli korvien tekemä lakko. Ei vaan enää jaksanut. Yksittäisinä kappaleina hyvää settiä, mutta pitkän kaavan mukaan ei henkilökohtaisesti aiheuttanut suurta pomppimista musiikin tahtiin. En väitä, että kyseessä olisi huono levy, vaan vaikeahko levy, joka takulla tuo kerta toisensa jälkeen uusia ulottuvuuksia. Valinnanvaikeuden takia en osaa sanoa, että annanko arvosanaksi keskitason luokkaa olevan vai paremman. Senpä tähden arvontakoneen avulla Stam1nalle arvosanaksi seuraava:

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.stam1na.com

| Artikkelit |

18.07.2008 / Provinssirock 2008 (video)

| Uutiset |

03.07.2008 / Provinssirock 2008 (Kari Peitsamo, Stam1na ja Sara)

17.08.2007 / Stam1na työstää uutta albumia

22.09.2006 / Sakara Recordsin yhtyeet kiertueelle

08.09.2006 / Stam1nalta single ja video

25.04.2006 / Stam1na julkaisee digisinglen

02.04.2006 / Stam1nan toinen albumi purkissa

21.08.2005 / Stam1nalta single ja syyskiertue

| Fanit |

cleese // Donna // Jantteri // JariWolf // matia
Nell_Brysond24e5 // Opsu // Qkko // Santtana // Tebic
The Unborn // wildchild666

| Vastaavia tai muuten artistiin liittyviä arvosteluja |