|
|
Hehkumo: Muistoja tulevaisuudesta (Universal Music)
01. Lapset 02. Suolammen vettä 03. Viinapikari 04. Cortina 05. Hurja poika 06. Ikävä 07. Kondensaattori 08. Äärelä (Minne muistot matkaa) 09. Suvisivakointia 10. Siipeen jos sain 11. Pari pitsaa 12. Mersu-humppa 13. Iloisen merimiehen laulu
3.31 3.58 2.31 4.55 3.39 1.48 2.28 4.26 2.56 3.48 3.00 2.09 3.42
Hehkumo-nimisen porukan tunnetuin hahmo Pauli Hanhiniemi esittää niin sanottua pelimannemusiikkia omalla otteellaan. Hanhiniemi itse hoitaa laulun lisäksi kitarat ja haitarit, kun naisjäsenet Anne-Mari Kivimäki saa osakseen haitarit, tamburiinin ja laulun sekä Piia Kleemola viulut, jouhikot, kanteleet ja laulun. Loput kolme tästä kuuden ihmisen Hehkumosta ovat haitaristi-laulaja Antti Paalanen, kontrabasisti-laulaja Ville Rauhala ja mandolinisti-viulisti-laulaja Mika Virkkala. Hanhiniemen lyriikkapuoli on jälleen vahvassa kunnossa. Hän vastaa jokaisen kappaleen sanoituksesta, kun sävellykset ovat yhdessä tehty lähinnä Kivimäen ja Paalasen kanssa. Vanhan ajan traditiokappaleita jonkun verran sisältävän levyn lisäksi myös Kleemola on saanut sävellettyä yhtä biisiä yhdessä Hanhiniemen kanssa. Toiseksi viimeinen raita on yksikseen Ari Kankaanpään käsialaa, joka ei ole tämän levyn arvostelija, eikä niin minkäänlaista sukuakaan Lapset aloittaa hassun hauskalla lyriikalla, jossa saa muuan Tuurin iso herrakin maininnan. ”Herran tähre! Keskisen pussi! Kaikkihan tahtoo sellaisen”. Taustaltaan paremmaksi pistää Suolammen vettä jääden rauhalliseksi, mutta pikkuhiljaa voimistuvaksi kappaleeksi. Hurja poika hurmaa jälleen taustallaan, ja onhan Hanhiniemikin vokaalipuolella loistavassa vedossa. Alle pariminuuttinen, mutta suhteellisen vetävä Ikävä kuuluu jälleen albumin parhaimmistoon. Lyriikkaa ei paljon ole siunaantunut, mutta se iskee kappaleen sanoitusta mukaillen hyvin. Hämärämpää Hanhiniemeä kuullaan Kondensaattorissa. Jos ensin iskettiin ikävää, niin nyt haetaan kondensaattoria perikummallisin kääntein. Sauvakävelyä ylistävä Suvisivakointia sisältää jälleen pirteänkuuloisen taustan, ja pääsolisti Hanhiniemikin intoutuu venyttämään ääntään entisestään. Legendaarinen vanha biisi, Hanhiniemen omasta ohjelmistosta, Siipeen jos saan toimii tässäkin muodossa mukavankuuloisella tavalla. Lopusta löytyy pari terävänpuoleista humppaa. Kirjaimellisesti humppaa kuullaan ainakin Mersu-humpan muodossa. Mercedes Benzin ylistysbiisi saa kunnon kansanmusiikkisoundit aikaiseksi. Viimeinen kappale Iloisen merimiehen laulu mukailee kahta vanhempaa pelimannekappaletta. Konstan parempi valssi ja Saarenmaavalssi ovat uudelleen kierrätetyt biisit, jotka sisältyvät Iloisen merimiehen lauluun onnistuneella tyylillä. Tässä on levy, joka jakaa ihmiset kahteen kastiin. Pitää tai sitten ei. Toki tätä kuunnellessa tulee pakostikin iloiselle mielelle, sen verran hyväntuulista soitantaa kuullaan. Itselleni kolahti yllättävällä tavalla tämän tyylilajin albumi, vaikka aiempaa tartuntapintaa tähän genreen ei ollut aiemmin yhtään.
Arvostelut
|
|
