Brother Firetribe: False Metal (Spinefarm Records)
01. Break out
02. Valerie
03. I´m on fire
04. Love goes down
05. Devil´s daughter
06. Midnite queen
07. One single breath
08. Lover tonite
09. Spanish eyes
10. Kill city kid
4.43
4.51
5.01
5.02
4.13
4.28
4.24
3.47
4.48
3.37
Mikäli Van Halen, Europe ja
muu 80-luvun hevipoppi innostavat, niin
Brother Firetribe on juuri sinua
varten. Yhtye tunnetaan pitkälti
Nightwish-kitaristi Emppu Vuorisen
sivuprojektina, mutta miekkonen ei erotu mitenkään
erityisellä tavalla yhtyeestä, vaan on mies muiden joukossa.
Laulusta vastaa Pekka Ansio Heino, basistina
toimii Jason Flinck ja koskettimia näppäilee
Tomppa Nikulainen.
False Metal aloitetaan Break Out -biisillä, joka
kertoo heti, mistä Brother Firetribessa on kysymys.
Kitara ja kosketinsoitin luovat alussa mahtipontista ilmapiiriä
ja homma käy vain suuremmaksi, kun vokaalit tulevat kuvioihin mukaan.
Loistobiisi huipentuu tarttuvassa kertosäkeessään ja kaiken kaikkiaan koko
biisi voisi hyvinkin olla jonkinlainen klassikko 80-luvulta.
Break Out tekee kuitenkin pienen karhunpalveluksen levylle siinä mielessä,
että sen kuultuaan levyltä odottaa aivan liikoja ja pettymys koittaa helposti.
Hyviäkin biisejä on toki levylle kertynyt. Devil´s Daughter
on kaikilta osin varsin vetovoimainen pakkaus, jossa Van Halenin
Jump kohtaa Bon Jovin Livin´ On A Prayerin.
Midnite Queen taas vetää huomiota mainiolla kertosäkeellään.
Singlenä julkaistuun One Single Breath -biisin on lisätty
kovin modernilta kalskahtava koneintro, mutta biisinä se ei edelläänkään
kolahda sen kummemmin. Samaan looraan voidaan heittää kappaleet
Lover Tonite ja I´m On Fire.
Valerie taas olisi muuten toimiva kipale, mutta
kertosäe repii biisiä riekaleiksi. Vastapainoksi
Love Goes Down ja Spanish Eyes pistävät
hieman rauhallisempaa otetta. Näistä ensimmäinen
on varsin mukava ja erityisesti rauhallisesti temmeltävä
kitara miellyttää.
Kuten sanottua Break Out on aivan mahtava biisi
ja vaikka mukana on heikompaakin tavaraa, niin sympaattinen
ote kallistaa levyn reilusti plussan puolelle.
Toivottavasti jatkoakin seuraa, ei tällaista näin uskollista
kasarihevipoppia liiemmin kuitenkaan enää julkaista.
Brother Firetribehan sopii myös niille miehille, jotka
haluaisivat kuunnella poppia, mutta ovat huolissaan
rock-uskottavuudestaan.
Antti Niemelä (04.07.06)