Apocalyptica: Amplified (Universal Music)
CD1
01. Enter sandman
02. Harmageddon
03. Nothing else matters
04. Refuse / resist
05. Somewhere around nothing
06. Betrayal
07. Farewell
08. Masters of puppets
09. Hall of the mountain king
10. One
11. Heat
12. Cohkka
13. Kaamos
14. Deathzone
15. Angel of death
CD2
01. Repressed feat. Matt Tuck & Max Cavalera
02. Path vol. 2 feat. Sandra Nasic
03. Bittersweet feat. Lauri Ylönen & Ville Valo
04. Hope vol. 2 feat. Matze Sayer
05. En vie feat. Marta Jandova
06. Faraway vol. 2 feat. Linda Sundblad
07. Life burns feat. Lauri Ylönen
08. Seemann feat. Nina Hagen
3.41
4.55
4.47
3.13
4.09
5.12
5.32
6.02
3.29
5.44
3.21
4.28
4.43
4.36
3.52
4.27
3.24
4.26
4.02
3.28
5.12
3.07
5.20
Apocalyptica nousi vuonna 1998 esille
musiikkimaailmasta erottuvana selloporukkana, joka
tykkäsi esittää omassa muodossaan Metallican
klassikkoja. Vuosia on vierinyt, maine on kasvanut
ja nyt on plakkarissa todella merkittävä levytyssopimus
Yhdysvalloissa. Apocalyptican ensimmäinen aikakausi
pistetään nyt kuitenkin pakettiin
kokoelmalla Amplified - A Decade Of Reinventing The Cello, jossa
ensimmäinen levy käsittää pelkkää instrumentaalia ja toisella
levylle pistetään kaikki vokaalibiisit.
Metallica-covereista kokoelmalle ovat päätyneet
Enter Sandman, Master Of Puppets,
Nothing Else Matters ja One.
Näistä kahdesta ensimmäisestä kuulee vielä
Plays Metallica By Four Cellos -esikoisalbumin
alkukantaisuutta, eikä kaksi jälkimmäistäkään
Inquisition Symphony -albumin tuotosta
ole vielä nyky-Apocalyptican veroista.
Mutta onpa Nothing Else Matters kyllä upeaa
kuultavaa tässäkin muodossa.
Inquisition Symphony -levyltä
ovat mukana myös Harmageddon
ja Sepultura-cover Refuse / Resist.
Ensimmäinen levyhän oli kauttaaltaan Metallicaa, mutta
toisella levyllä coveroitiin Metallican lisäksi
jo Sepulturaa, Faith No Morea ja Panteraa.
Harmageddon oli yksi levyn kolmesta omasta biisistä.
Sekä Refuse / Resist että Harmageddon
ovat todella muhkeita vetoja, joissa voi melkeinpä
tuntea, kun sormet naarmuuntuvat verille.
Loput ensimmäisen levyn aiemmin julkaistut biisit
ovatkin sitten täysin omia tuotoksia
paitsi Cult-albumilta peräisin oleva
Hall Of The Mountain King, joka pistää
uusiksi Edvard Griegiä. Cult-albumin
toinen kokoelmalle päässyt instrumentaaliveto
on Kaamos. Omissa biiseissä keskitytään
mieluummin viimeisimpiin levyihin Reflections
ja Apocalyptica, joista ensimmäistä edustavat
Somewhere Around Nothing, Heat ja Cohkka
ja jälkimmäistä Betrayal, Farewell
ja Deathzone. Rummut saapuvat mukaan ja Apocalyptica
alkaa saada nykyistä erittäin miellyttävää muotoaan.
Biisit jyräävät kovaa, mutta Farewell ja Deathzone
malttavat herätellä rauhallista tunnelmaakin.
Ensimmäisen levyn päättää ennenjulkaisematon
rymistely Angel Of Death, joka on cover
Slayeriltä.
Toinen levy startataan uudella singlellä Repressed, jonka
nimekkäinä vokaalivierailijoina hääräävät
Bullet For My Valentinen Matt Tuck
ja Soulflyn Max Cavalera.
Biisi ei itsessään herätä suurta innostusta, mutta
kyllähän Max Cavaleran vokaalit ovat aina
peukun arvoiset. Antaisiko tämä myös viitteitä,
minkä tason vierailijoita
kuullaan tulevaisuudessa Apocalyptican levyillä?
Toisella levyllä kuullaan niin Rammsteinin
Seemannia Nina Hagenin tulkitsemana
kuin Lambrettan Linda Sundbladin
herkistelyä Farawayssä. Vaikka
mukana on Ville Valokin ja Lauri Ylönen
peräti kahdesti, niin kyllä se kaikkein kovin
Apocalyptican vokaalibiisi on Guano Apesin
Sandra Nasicin tähdittämä Path vol. 2.
Hope vol. 2 ja En Vie ovat kyllä kieltämättä
yhtälailla erinomaisia biisejä.
Amplified kokoaa hyvin yhteen Apocalyptican
tähänastisen uran. Kronologinen järjestys olisi
ollut erityisen mielekäs tällaisella levyllä, jolloin
olisi ollut helppo seurata yhtyeen kehitystä, joka
on kyllä huomattava, kun kuuntelee ensimmäisiä Metallica-covereita.
Odotan jo innoissani, minkälaisia mahdollisuuksia
uusi levytyssopimus tarjoaa Apocalypticalle.
Tällaisen yhtyeen kanssa painiessa ei ainakaan
ideoista luulisi olevan pulaa.
Antti Niemelä (30.06.06) Merkitse itsesi artistin "Apocalyptica" faniksi!