|
|
Don Johnson Big Band: Breaking Daylight
01. One MC, one delay 02. Penguin 03. Royalty 04. Harlem Davidson 05. Behind 16 bars 06. Salt water 07. Nightman 08. Northbound 09. Tokyo ranger 10. Nutwood cut 11. Two reasons 12. Jah jah blow job 13. Broken daylight
3.09 4.26 5.14 4.11 2.51 3.49 7.27 5.15 4.25 4.02 3.39 4.23 7.17
Don Johnson Big Band ylsi huikeaan suosioon jo Support De Microphones -omakustanteellaan ja nyt toisen albumin Breaking Daylight myötä, suosio on vain kasvanut. Tommy Lindgren, Johannes Laiho, Pekka Mikkonen ja Kari Saarilahti luottavat ensimmäisen albumin konseptiin. Mukana on siis räpin ja koneiden lisäksi runsaasti huilua, saksofonia ja kitaraa. Albumin aloittaa yksi albumin nopeimmista ja erilaisimmista raidoista One MC, One Delay, joka on varmasti monelle tuttu hitti. Meininki on varsin riehakasta ja Tommy Lindgrenin räpissä on potkua. Penguin hiljentää tempoa merkittävästi. Biisi keskittyy räppiin musiikkitaustan ollessa erittäin hillitty. Vetovoima on suurimmillaan kertosäkeessä. Royalty keskittyy vielä enemmän tunnelman luomiseen ja onnistuukin siinä hienosti. Myös Harlem Davidson etenee hitaasti, mutta varsinkin musiikkitausta toimii. Nopea Behind 16 Bars saa hurjaa potkua Emma Salokosken vokaaleista kertosäkeessä, mutta sitä seuraava Salt Water pistää vielä paremmaksi. Musiikkitausta on tunnelmaltaan aivan loistava ja räpit luovat erityisesti vetävän kertosäkeen. Nightmanissa on hyvää jazz-meininkiä ja Emma Salokosken tyylikkäitä vokaaleja. Northbound etenee räpin voimalla, mutta Tokyo Ranger tyytyy täysin instrumentaaliseen esitykseen. Saksofonia käytetään paljon ja eiköhän joku vertaisi tätä jo sen puolesta RinneRadioon. Nutwood Cut kuultiin pettymykseksi osoittautuneen Hämmentäjien kuningas -tv-sarjan tunnusmusiikkina ja aika reipas veto onkin kyseessä. Emma Salokoski yhtyy räppiin Two Reasonsissa ja tulos on erittäin miellyttävä. Albumin hittipotentiaalisin raita on loistava Jah Jah Blow Job, joka soljuu nopeasti kesäisissä tunnelmissa. Tommy Lindgrenin räppi etenee hienosti huilun säestämänä ja kaiken kruunaa Jamaikan aksentilla suoritettu kohta (aliaksella Father Metro). Broken Daylight lopettelee sitten albumin rauhallisesti ja pidemmän kaavan kautta. Breaking Daylight jyrää nimenomaan kokonaisuudellaan, mutta yksittäisiä helmiäkin on joukossa kuten Salt Water ja Jah Jah Blow Job. Tunnelma pysyy korkealla läpi albumin ja Tommy Lindgrenin räpit viimeistelevät aina hienot musiikkitaustat. Don Johnson Big Band on löytänyt oman persoonallisen konseptinsa, jolle ei voi toivoa kuin suurta menestystä. Valitettava totuus on kuitenkin se, että jos edellinen albumi ei ole tuttu ja ainoa kosketus Don Johnson Big Bandiin on One MC, One Delay -biisi, niin albumi voi olla karvas pettymys. Support De Microphones -albumiin tykästyneet voivat hankkia tämän suoraan, mutta muille suosittelen koekuuntelua.
Arvostelut
HaastattelutKotisivutUutiset28.03.2007 / Don Johnson Big Band piipahtaa Japanissa 31.10.2006 / Don Johnson Big Band myi kultaa 13.04.2006 / Don Johnson Big Band pian kaupoissa 02.03.2006 / Don Johnson Big Band palaa huhtikuussa 07.12.2005 / Don Johnson Big Bandilta uutta huhtikuussa |
|
