Ruoska: Amortem (EMI)
01. Intro
02. Amortem
03. Pure minua
04. Taivas palaa
05. Järvet jäihin jää
06. Sika
07. Viiden tähden helvetti
08. Mies yli laidan
09. Tuonen orjat
10. Alasin
11. Kesä tulla saa
1.55
5.02
4.09
4.21
4.45
3.44
3.29
3.32
4.21
4.23
4.23
Monikansalliselle EMI:lle siirtynyt
Ruoska julkaisee 14. kesäkuuta neljännen albuminsa
Amortem. Julkaisu tapahtuu levy-yhtiön vaihdosta huolimatta
varsin nopeasti, koska edellisestä albumista Radiumista
on aikaa vain hieman yli vuosi. Albumin ensimmäinen single
Mies yli laidan herätti kuitenkin hienoisia pelkoja
levyn soundimaailmasta, mutta huoli oli aiheeton. Tuottaja Teropekka
Virtasen johdolla äänimaailma on kokonaisuuden osalta
lähes yhtä terävä kuin aiemminkin.
Ruoska runnoo laulaja Patrik Mennanderin johdolla
edelleen armotonta industrial metallia ja vokaaleissa
on täsmälleen sitä samaa tuhtia otetta kuten aina
aiemminkin. Mies yli laidan on periaatteessa
biisinä ihan hyvä näyte levystä, mutta soundillisesti
se erottuu kokonaisuudesta negatiivisessa mielessä.
Konesoundit ovat tukkoiset ja muuten niin hyvää
biisiä ei tueta taustan osalta täydellisesti.
Jos vertauskohdaksi otetaan vaikkapa vauhdikas
Tuonen viemää -biisiin verrattava
Pure minua, niin soundit ovat
aivan toisella tasolla. Vaikka konemelodioissa
on lievää kankeutta, niin se sopii biisiin erinomaisesti
ja varsinkin instrumentaalinen konekohta hykerryttää
tietäen kuinka perusmetallimiehet kuuntelevat osuutta
paniikissa. Biisin ydin on kuitenkin vetovomaisessa
kertosäkeessä.
Mies yli laidan ja Pure minua -kappaleiden lisäksi
Sika ja Alasin
pistävät soundeissaan kunnon pumppausta ja kertosäkeet
ovat erittäin tarttuvia. Kesä tulla saa taas
on osittain Käärmeenpesä-tyylistä
venkoilua, mutta kertosäe
"Kun peto herää luolastaan, kesä tulla saa.
Henkäys lämmin huulillaan, kesä tulla saa."
hätkähdyttää, että kesähittiäkö tässä ollaan
tempaisemassa. Mutta perään voi pistää heti vaikkapa
Taivas palaa ja sanoituksetkin tuntuvat
jo kotoisammalta "Taivas teräksenharmaa niskaan putoaa. Sormin katkennein
koitan ilmaan kirjoittaa. Auttakaa.".
Amortem ja Järvet jäihin jää nappaa
merkittävissä määrin mukaan jousisoundia. Amortem
on varsinkin kertosäkeeltään kovin tyypillistä mahtipontista
Ruoskaa. Jousista olisi kuitenkin voinut ottaa enemmänkin irti.
Samankaltaista lisäpotkua olisi kaivannut
kitaravetoisessa Tuonen orjat -biisissä, joka
innostaa suurinpiirtein vain kertosäkeellään.
Viiden tähden helvetin kohokohdat taas
koetaan, kun Patrik Mennander innostuu
hetkeksi revittelemään.
Radium oli lopulta niin täysosuma-albumi, ettei
Amortem pysty millään samaan. Varsinkin soundiosastossa
olisi ollut vielä parantamisen varaa, vaikka Mies yli laidan
-osastosta noustiinkin jo huomattavasti. Kaikesta tästä huolimatta
Amortem on varsin nautinnollinen levy, jonka ydin
muodostuu ehdottomasti Mennanderin äänestä, jota tuhdimpaa
saa tästä valtakunnasta hakea. Amortem on myös tasainen kokonaisuus, josta
löytänee vielä uusia yksityiskohtia monenkin kuuntelukerran jälkeen.
Antti Niemelä (02.06.06) Merkitse itsesi artistin "Ruoska" faniksi!