 |
|
Timo Rautiainen: Sarvivuori (King Foo Entertainment)
01. Eteenpäin 02. Pesäpallomaila 03. Punainen viiva 04. Sinulle 05. Uskonnonpastori 06. Lumi 07. Meille niin rakas 08. Vesien hallitsijan testamentti 09. Sarvivuori 10. Hiljaisen talven lapsi
2.25 4.31 5.01 4.31 4.24 0.56 5.04 4.13 2.48 5.43 Timo Rautiainen on pienen tauon jälkeen taas kehissä. Niskalaukaus-ryhmittymä on ainakin toistaiseksi unohdettu ja nyt Rautiainen sooloilee ja hoitaa sen aiempaa yhtyettä monipuolisemmin. Rautiaisen taakse ovat asettuneet bassoon Nils Ursin, rumpuihin näyttelijänä paremmin tunnettu Jussi Lampi, koskettimiin Nightwishin pääjehu Tuomas Holopainen ja kitaraan ex-Children Of Bodom Alexander Kuoppala. Kun taustalaulajana kuullaan vielä niinikään näyttelijänä paremmin tunnettua Puntti Valtosta ja vierailemassa on myös Sonata Arctican Tony Kakko, niin onpa kasassa melkoisen sekalainen seurakunta. Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistu Punainen viiva näytti, että Niskalaukaus-meininkiäkään ei ole unohdettu. Kun Tuomas Holopainen on vieläpä pistänyt alkuun erittäin Nightwishiltä haiskahtavan kosketinsoitinintron, niin biisi on eräällä tavalla mielenkiintoinen Niskalaukaus vs. Nightwish -kohtaaminen. Kertosäe on mainio, mutta muut lauluosuudet ovat vielä miellyttävämpiä ja koko musiikkitausta on aivan loistokas. Muut biisit eivät ole kitarariffeiltään ehkä ihan niin Niskalaukausta, mutta hyvää draivia tarjotaan kyllä mm. biiseissä Eteenpäin ja Uskonnonpastori, joista ensimmäinen hurmaa veikeydellään ja jälkimmäinen liukkaalla otteellaan. Holopaisen kädenjälki näkyy vahvasti myös biisissä Hiljaisen talven lapsi, joka on miehen säveltämä, sanoittama ja sovittama. Rauhallisessa, mutta mahtipontisessa biisissä saapuu vierailemaan Tony Kakko ja näin kyseessä onkin varsin mielenkiintoinen duetto. Kohtuullisen rauhallisesti edetään myös kappaleissa Meille niin rakas ja Sinulle sekä instrumentaaleissa Lumi ja Sarvivuori. Pesäpallomaila ja Vesien hallitsijan testamentti sisältävät vähän raskaampaakin osastoa, mutta ne ovat biiseinä vaisumpia. Tosin Pesäpallomailan lopun hälyäänet ovat komeaa kuultavaa. Punainen viiva ja Hiljaisen talven lapsi ovat loistobiisejä ja esimerkiksi Eteenpäin ja Uskonnonpastori saavat kyllä innostumaan. Kokonaisuuskin tuntuu ehyeltä, mutta silti mukaan olisi tarvinnut vielä terävämpää materiaalia, pelkkä Rautiaisen uljas ääni ei riitä. Nyt noin puolet biiseistä instrumentaalit mukaan lukien jäävät vain puolimukavalle osastolle. Esimerkiksi tunnelmallisuudessa ei ylletä toista kertaa Hiljaisen talven lapsi -kappaleen tasolle. Hyvä avaus silti, toivottavasti jatkoa seuraa.
Arvostelut
Kotisivut |
|
