|
|
Don Johnson Big Band: Don Johnson Big Band (Universal Music)
01. Road 02. Cocoa cacao 03. Private intentions 04. Busy relaxin´ 05. Jack 06. Dangerous 07. Island girl 08. Don johnson big band 09. No. 2 at the hamburg concept 10. Hidden rainbow 11. Retardson 12. Last things 13. Johnny´s going home
4.12 3.50 5.38 3.19 5.12 4.57 4.59 3.00 4.11 4.42 4.53 4.25 5.01
Don Johnson Big Bandilla on edelleen tyylitaju kasassa, sen osoittaa bändin kolmas levy Don Johnson Big Band. Tylsästä nimestä huolimatta yksioikoisuus on kaukana itse materiaalin osalta. Tommy Lindgren, Johannes Laiho, Kari Saarilahti ja Pekka Mikkonen muodostavat erittäin tunnelmallisen kokonaisuuden, josta nousee esille kuitenkin myös yksittäisiä huippukohtia. Yhtye on houkutellut mukaan ison joukon vierailijoita. Yllättävimmästä päästä on Egotripin Mikin ja Knipin hiljainen taustavokalisointi Island Girlsissä, joka pelaa loistokkaasti rauhallisella tunnelmallaan. Myös Quintessence on vahvasti edustettuna. Emma Salokoski laulaa taustoja ja lähes soolona varsinkin etnissävyisesti hoilottavalla kertosäkeellään ihastuttavan Cocoa Cacaon. Verneri Pohjola tuo puolestaan trumpetin keveää kosketusta kolmeen biisiin. Road on musiikkitaustansa osalta kelpo esimerkki levyn tunnelmallisesta annista. Soundeissa on rauhaisaa potkua ja Tommy Lindgren on mies paikallaan räpeissä. Esimerkiksi Dangerous miellyttää puolijylhällä taustallaan, mutta Busy Relaxin´ taas saa nimenomaan soundiensa puolesta miettimään, että onko lähtökohta naseva vai kamaluutta koskettava. Kesäinen ja letkeä tunnelma on kyllä kasassa, eikä veijarimainen piano ole ollenkaan hassumpi. Don Johnson Big Band -instrumentaalin jälkeen soundimaailma muuttuu asteen verran kokeellisemmaksi. Varsinkin heti nimikkobiisiä seuraava No. 2 At The Hamburg Concept on aivan loistava veto. Konesoundeissa on mieletön ote ja Pekka Kuusisto soittaa mukaan vielä sekasortoa luovat viulut. Kuusisto saa viuluvuoron myös Last Thingsissä. Hidden Rainbow innostaa hartaalla tunnelmallaan ja lapsikuoro viimeistelee lopun onnistuneeksi. Lindgren saa revitellä oikein kunnolla Retardsonissa, kunnes Johnny´s Going Home lopettelee levyä rauhaisasti, mutta varsin mielekkäällä soundimaailmalla, jossa roolinsa ottavat niin pikkulinnut kuin kukkokin. Kahden edellisen DJBB-albumin tavoin uutukainen viehättää nimenomaan kokonaisuudellaan. Kokonaisuudesta eroavia popahtavampia paloja One MC, One Delayn tai Jah Jah Blow Jobin tavoin ei oikeastaan ole mukana, jos ei sitten haluta Busy Relaxinia sijoittaa tähän lokeroon. Levy on kuitenkin parhaimmillaan, kun muutenkin niin loistavasti itseään ilmaiseva Lindgren ottaa pesäeroa normaaliin tyyliinsä (Retardson) ja silloin kun soundeissa on siritystä ja luovaa hulluutta (No. 2 At The Hamburg Concept). Vaikka kaksi edellä mainittua biisiä edustavatkin levyn rankempaa osastoa, niin myös levyn rauhallisempi puoli ottaa tehokkaasti koukkuunsa. Loistokas levy taas kerran tältä poppoolta, ei voi kuin ihailla.
Arvostelut
HaastattelutKotisivutUutiset28.03.2007 / Don Johnson Big Band piipahtaa Japanissa 31.10.2006 / Don Johnson Big Band myi kultaa 13.04.2006 / Don Johnson Big Band pian kaupoissa 02.03.2006 / Don Johnson Big Band palaa huhtikuussa 07.12.2005 / Don Johnson Big Bandilta uutta huhtikuussa |
|
