Poets Of The Fall: Carnival Of Rust
01. Fire
02. Sorry go ´round
03. Carnival of rust
04. Locking up the sun
05. Gravity
06. King of fools
07. Roses
08. Desire
09. All the way/ 4u
10. Delicious
11. Maybe tomorrow is a better day
12. Dawn
1.15
3.26
2.48
2.12
2.45
2.50
2.55
2.28
3.11
2.29
2.34
2.43
Markon, Ollin ja Captainin
Poets Of The Fall syöksyi Signs Of Life
-esikoisalbumillaan komeetan lailla Suomen musiikkimaailman
huipulle. Albumi nousi suoraan listaykköseksi ja lopulta
yhtye palkittiin kahdella Emmalla vuoden debyyttialbumista
ja vuoden yhtyetulokkaana. Lienee turha edes kysellä, että
jatkuuko menestys yhtyeen toisella albumilla
Carnival Of Rust. Menestyksen jatkuminen
ei ole ainakaan materiaalista kiinni.
Levy saatetaan alkuun varsin terävällä ja ytimekkäästi
nimetyllä biisillä Fire. Fire kiitää
terävän kertosäkeen voimalla, jossa kitarakin saa kyytiä
siekailematta. Kertosäkeen ulkopuolella puolestaan
kuullaan ilmavaa äänimaailmaa ja peräti napakkaa
TB303-soundia. Sorry Go ´Round jatkaa vahvaa linjaa, jossa
kertosäe nostaa biisin loistoonsa. Kappaleeseen sisältyy
mukavia yksityiskohtia, joista aivan ykkönen on
tehokkaasti päähän soimaan jäävä muutaman sekunnin
kasarihevinapautus, jossa Marko saa venytellä
ääntään.
Albumin nimikkoveto Carnival Of Rust ei nouse aivan
avausbiisien tasolle, mutta se pelaa oivasti tunnelmallaan
jousisoundien ja akustisen kitaran kera. Vahva kertosäe
viimeistelee biisin onnistuneesti.
Locking Up The Sun näyttää taas, että
yhtye taitaa kyllä koneidenkin käytön.
Koneilla luodaan mahtipontista maisemaa, mutta
biisin ydin muodostuu kuitenkin erittäin
lennokkaan kertosäkeen raameihin.
Gravity edustaa perään vielä
jämäkämpää suuntausta ja kertosäe on taas
kerran se, joka kovimmin kolahtaa, mutta
onpa kitaraankin löydetty kovasti puhtia.
Delicious ja Maybe Tomorrow Is A Better Day
pistävät yhtälailla mukaan rankahkoakin kitaraa.
Biisikaksikosta Maybe Tomorrow Is A Better Day
on kuitenkin selvästi miellyttävämpi tunnelmallisemman
otteensa ansiosta.
Levy siirtyy puolivälissään hieman rauhallisempaan ilmaisuun
biiseissä King Of Fools, Roses, Desire
ja All The Way/ 4U. King Of Fools
innostaa upealla c-osallaan, kun taas Roses
on levylle tyypillisesti terävimmillään kertosäkeessään.
Desire tyytyy pelkistettyyn akustiseen
ilmaisuun, mutta onnistuu siinä vallan mainiosti.
Hidastempoisten biisien ykkönen on kuitenkin
All The Way/ 4U, joka kasaa tunnelmaa
hienosti niin akustisella kitaralla kuin pianollakin.
Myös levyn lopettava Dawn luottaa rauhallisempaan
ilmaisuun ja tunnelma on maukas, mutta itse sävellys
olisi voinut herättää vielä suurempaa tunnetta.
Signs Of Life oli loistava albumi, eikä
Carnival Of Rust jää loppujen lopuksi kovinkaan
kauaksi siitä. Liftin kaltaista klassikkoa ei ole saatu
niputettua mukaan, mutta
esimerkiksi Fire, Sorry Go ´Round, Locking Up The Sun ja
All The Way/ 4U nousevat kyllä helposti esille kokonaisuudesta.
Poets Of The Fall taitaa täyteläiset äänimaailmat ja
erityisesti kertosäkeet ovat hanskassa. Yhtyeen suurin vahvuus
on kuitenkin laulaja Marko, joka on kotimaan ehdotonta kärkeä näissä
karkeloissa. Poets Of The Fall tehnee keskiviikkona erikoisen tempun, kun
sekä Signs Of Life että Carnival Of Rust viilettävät
yhtä aikaa Suomen albumilistalla. Signs Of Life onkin viihtynyt
listalla vasta vaatimattomat 53 viikkoa.
Antti Niemelä (16.04.06)