 |
|
Dallas Superstars: Higher State (16 Inch Records)
CD1 - short versions 01. Higher 02. Ready to rock 03. Fine day 04. Like a superstar 05. Subliminal 06. I just feel like 07. Love me 08. Fiesta loca 09. Stringer 10. The future CD2 - long versions 01. Higher 02. Ready to rock 03. Fine day 04. Like a superstar 05. Subliminal 06. I just feel like 07. Love me 08. Fiesta loca 3.49 2.58 4.00 3.55 3.17 4.44 5.00 4.33 5.00 4.34 8.42 7.00 6.05 5.43 7.37 7.27 7.53 6.34 Dallas Superstarsin toisen albumin, Higher State, kansi kuvaa, miltä maailma näyttäisi, jos Jaakko Salovaara ja Heikki Liimatainen lisääntyisivät keskenään. Lisääntyminen rajoittunee kuitenkin cd-levyjen määrään, joita on tällä kertaa ujutettu mukaan kaksi. Ensimmäisessä levyssä on lyhyiden biisien muodostama kymmenen biisin kokonaisuus sekä viisi musiikkivideota. Toisessa levyssä kuullaan kahdeksan kappaletta pidemmissä muodoissa. Poikkeuksellinen toimintatapa, mutta musiikkityyli huomioon ottaen varmastikin onnistunut ratkaisu. Jokainen jannu voi sitten omilla pihoillaan valita sopivan version. Albumia alustettiin singlellä Fine Day, joka on cover 80-luvun Janen biisistä. Koska Opus III kehitti kuitenkin a cappella -biisiä paljon eteenpäin omalla coverillaan, niin Dallas Superstarsin versiota voi pitää enemmänkin jatkokehityksenä Opus III:n jäljiltä. Kyseessä on oikeastaan ainoa biisi, joka edustaa lähes kauttaaltaan esikoislevyn viitoittamaa DSS-soundia tosin lisättynä Opus III -vaikutteisia ratkaisuja. Coverointi onnistuu myös huomattavasti paremmin kuin esikoislevyn I Feel Love ja varsinkin Elena Madyn vokaalit miellyttävät suuresti. Elena Mady saa lauluvuoron myös biisissä Subliminal, joka saakin naisvokaalien kautta oivasti tarttuvuutta päälleen. Kertosäe vie mennessään, mutta myös bassolinjassa on ripeä ote. Täyspitkiä vokaaleja kuullaan kahden jo mainitun kappaleen lisäksi vain Like A Superstarissa, jossa räppää Redraman mieleen tuova Motormouth. Like A Superstar on periaatteessa aika perinteinen dance vs hiphop -versio, jollaisia on vuosien varrella kuultu, mutta Dallas Superstars tekee sen kyllä mainiolla tavalla. Bassosoundeissa on ytyä ja varsinkin TB303-soundi niputtaa jylhyyttä hidastempoisen taustan päälle. Ainoa seikka, jota en pysty täysin sulattamaan Dallas Superstarsin uudistuneessa soundeissa on vanhahtavat disco-riffit, joita kuullaan biiseissä Ready To Rock, I Just Feel Like ja Stringer. Siinä missä Madonna sotki oivasti Abbaa Hung Upissaan, niin Higher State -levyllä vastaavat vitkuttelut vain häiritsevät. I Just Feel Like on ehkä asteen verran vaisumpi veto muutenkin, mutta Ready To Rock ja Stringer toimivat disco-hapuilusta huolimatta mainiosti. Vaikka ne hivenen ärsyttävätkin, niin ne eivät riko ollenkaan biisikokonaisuuksia. Kaikkein trancein veto kuullaan heti alussa Higherin muodossa. Beatpusherin RHT:n Dallas Superstarsin remiksauksen selkeä jälkeläinen reippailee kevyellä tech-paukkeella, rauhallisilla trance-melodioilla ja upeilla tunnelmahivutuksilla. Higher ei välttämättä toimi ensimmäisillä kuuntelukerroilla varsinkin, jos kyseessä on lyhyt versio, mutta pitkää versiota pakkiin ja baanalle. Love Me ja Fiesta Loca tuovat hienosti fiilistä JS16:n omalta Stomping System -levyltä. Biisit elävöittävätkin mainiosti kokonaisuutta ja kannustavat vahvasti hapuilemaan kaapista JS16:n klassikkolevytystä. Mutta se kaikkein paras biisi on kuitenkin jätetty viimeiseksi. The Futuresta ei valitettavasti ole pidempää versiota, mutta neljän ja puolen minuutin versio saa kyllä jo haltioitumaan. Hidas tempo, rivakat rytmit ja kirkkaat melodiat luovat todella mieleenpainuvan kappaleen. Videoiden lisääminen ensimmäisen cd:n perään on mainio teko, koska näiden näkeminen ei ole ollut mitään koko kansan hupia. Itsekin olin nähnyt näistä videoista vain Heliumin ja Fast Drivingin. Monelle muullekin tulee varmasti ensimmäistä kertaa vastaan videot myös biiseistä Fine Day, I Feel Love ja Crazy. Higher State on selkeästi jämäkämpi kokonaisuus kuin kaksikon esikoinen Flash. Periaatteessa DSS ei esittele mitään niin persoonallista omaa soundia kuin esikoislevyllään, mutta uudistunut ilme on kuitenkin kauttaaltaan genrestä erottuva. Subliminal ja The Future nousevat kokonaisuudesta jyrkästi esille, mutta ainoastaan I Just Feel Like saa miettimään skippaamista. Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis loistava levy ja se tulee olemaan tämän vuoden johtotähti kotimaisen konemusiikin saralla.
Arvostelut
Artistin remiksauksia
HaastattelutKotisivutSuomalaisen konemusan ystäville loistouutisia - "paljon uutta tulossa" Suomalaiset Love Paradeen Kuuntele Dallas Superstarsin tulevaa albumia Dallas Superstarsin Higher State kaupoissa 15. maaliskuuta |
|
