Egotrippi: Vielä koittaa uusi aika (Suomen Musiikki)
01. Rakkaani
02. Arvoitus
03. Nämä ajat eivät ole meitä varten
04. Valta naisille
05. Asfaltin pinta
06. Mian laulu
07. Iloinen aina
08. Aprillipäivä
09. Yksinäisyys
10. Vuokses sun
4.13
4.07
4.47
3.53
4.32
3.37
4.06
4.38
3.03
4.07
Jo pitkän rupeaman suomirokin saralla taivaltanut Egotrippi on
muuttumassa rockdinosaurukseksi. Poikamaisen vauhdikkaat rallit ovat
muuttuneet virsimäisen laahaaviksi ja sanoitukset mietteliäämmiksi ja
jopa liian suomalaisiksi. Levy on akustisvoittoinen pieniä tarinoita
kertova tuotos. Egotripistä on tullut AOR-yhtye.
Levyn avaava Rakkaani junttaa kuitenkin kohtuullisen vakuuttavasti.
Hakkaavan rumpurytmin kuljettama raita rullaa kohtuullisen reippaasti
tuoden mieleen välillä Kentin. Alusta lähtien silti levyllä on hieman
laahaava tunnelma. Arvoitus–kappale esittelee meille uuden Egotripin
syvimmän olemuksen - hidastempoisen americanaa lähentelevän maanläheisen
yhtyeen. Singleraita Nämä ajat eivät ole meitä varten jaksaa kiinnostaa
muuta levyä paremmin. Sähköisen ohella akustisen kitaran piristävä
pikkuhiljaa muuttuva näppäilykuvio tuo kappaleeseen mielenkiintoa.
Rasittavan hitaasti soutavan Valta naisille -kappaleen jälkeen Asfaltin
pinta kuulostaa jo kantrahtavalle amerikanrokille tyyliin The Jayhawks
stemmalauluineen. Mian laulu tuo mieleen mies ja kitara –meiningissään
köyhän miehen Nick Draken. Astetta vauhdikkaammin laahaava Iloinen aina
osoittaa jälleen Egotripin taantuneen mollivoittoisen rallattelun pariin
biisinnimestä huolimatta. Turhanpäiväisen Aprillipäivän jälkeen
Yksinäisyys–biisissä Egotripin nykyinen linja toimii.
Stemmalaulettu yöllinen ahdistusviisu onnistuu luomaan
leppoisan leijuvan loppuunpalaneen muusikon tunnelman.
Levyn päättävässä Luokses sun –kappaleessa tulee esiin
yhtyeen aikuisrock-linja. Kitaroita on päällekkäin enemmän
kuin laki sallii ja kappale kuulostaa jo pelottavan paljon
nyky-U2:lta. Levystä tulee päällimmäisenä masentunut fiilis,
jota ei näin kauniin kevään korvilla haluaisi.