Above & Beyond: Tri-State (Anjunabeats / Bonnier)
01. Tri-state
02. Stealing time
03. World on fire
04. Air for life
05. Can´t sleep
06. Hope
07. Liquid love
08. In the past
09. Alone tonight
10. Good for me
11. For all i care
12. Indonesia
13. Home
4.05
7.10
4.44
7.26
7.23
4.28
6.41
2.28
6.22
5.41
5.49
5.00
7.11
Above & Beyondin albumia ovat varmasti alanmiehet jo odotelleetkin ja
nyt unelmia toteutetaan oikein urakalla, kun Tri-State saapui kauppoihin.
Tämän kokoonpanon kohdalla on aina muistettava mainita, että 1/3 porukasta
kuuluu suomalaiselle Paavo Siljamäelle, jonka seurana huseeraavat brittiukkelit
Tony McGuinness ja Jono Grant. Tri-State koostuu pääasiassa
täysin uusista biiseistä, mitä nyt Air For Life ja Alone Tonight
on julkaisu singleinä ainakin Englannissa.
Levyllä kaikuvat selvät sävelet: etenemme rauhallisesti ja
energiaa lähinnä piilotellaan sinne tänne. Levyllä ei varsinaisesti
ole yhtään ihan perustrance-kappaletta, vaikka trance-vaikutteet
ilmassa tuoksuvatkin. Tunnelmallispainotteisia taustoja väritetään
runsailla pianomelodioilla ja sekä mies- että naisvokaaleilla.
Instrumentaalisiakin biisejä väritetään erilaisilla hyräilyillä,
äännähdyksillä ja hoilotuksilla.
Albumilla eniten ääneen pääsevä Richard Bedford jakaa
varmastikin mielipiteitä. Itselläni mieliala vaihtelee yhtälailla
kuin kuunnellessani Clubbed To Death -klassikosta
vastaavan Rob Douganin laulua. Vokaalit ovat
teknisesti taidokkaita, mutta niiden herättämistä tunteista
ei ole niin varma. Bedfordin hoitamista biiseistä
Alone Tonight on koko levyn nopeatempoisin
ja siinä kieltämättä on sitä energiaa, jota olisi voitu
ripotella muuallekin levyyn. Myös For All I Care
on kyllä ilman muuta onnistunut veto ja se eroaa tyylillisesti
mukavasti kokonaisuudesta. Jono Grant yhtyy lauluun
ja mukaan heitetään kitaraa ja varsin tukevia rytmejä.
Bedford saa vokaalivastuun myös biiseissä Stealing Time
ja Liquid Love. Stealing Time on tunnelmaltaan
varsin toimiva, mutta loppujen lopuksi ehkä kuitenkin hieman
liian tyylittelevä. Liquid Love taitaa soundien lisäksi
myös uljaat pianomelodiat.
Mutta jotta levyn osalta ei olisi tilaa feministien urputuksille, niin
mukana on myös naisvokaaleja biiseissä Can´t Sleep,
Good For Me ja Home. Can´t Sleep
alkaa tech-elementein, mutta Ashley Tomberlinin
laulu tasapainottaa muilta osiltaan puolirankkaa, mutta
hidastempoista biisiä. Good For Me on sitten
vielä paljon hitaampi ja kaikilta osiltaan erittäin
rauhallinen biisi. Tunnelmahakuisuus on huipussaan, mutta
mitään elämää suurempaa ei saavuteta, vaan esimerkiksi
albumin introbiisinä toimiva Tri-State tunnelmoi
paljon oivallisemmin pianon avustuksella. Home palailee
nimellään Above & Beyondin syntyhetkiin, mutta
Hannah Thomas tuskin niitä muistelee
herkistellessään vahvojen pianomelodioiden ja jousien
päällä.
Tri-Staten lisäksi World On Fire,
Andy Moorin kanssa kyhätty Air For Life,
Hope, In The Past ja Indonesia
ovat enemmän tai vähemmin instrumentaaleja.
Kaikenlaista mukavaa hoilotusta ja hyräilyä kyllä
kuullaan biisejä sävyttämässä.
Reippaasti etenevä World On Fire
jää hieman rivibiisin asemaan, mutta
Air For Life on kaikkea muuta.
Erityisesti bassolinjat miellyttävät suuresti, mutta
myös naishyräilyt ja jouset toimivat kokonaisuudessa
hienosti. Mainiosti tunnelmoiva Hope
tarjoaa samoin jousia, mutta myös vahvaa pianoa.
Erinomaisen In The Past -tunnelmapalan jälkeen
Indonesia tarjoaa hieman jämäkämpää rytmiä
ja pianomelodioita taas kerran.
Tri-State on uljas kokonaisuus, joka miellyttää
erityisesti tyylillisillä valinnoillaan ja upeilla
tunnelmillaan. Mukana on kuitenkin joitakin heikompia
hetkiä, jotka rikkovat hillitysti muuten niin
erinomaisesti soljuvaa ja yhteenmiksattua 74 minuutin
marssia. Air For Life ja For All I Care
tarjoavat myös sellaisia elementtejä, joita
olisi voitu viljellä levyyn enemmänkin.
Pianoa ja jousia käytetään kuitenkin sen verran oivallisesti
läpi levyn, että energisempiä osia ei välttämättä joka
biisin kohdalla kaipaakaan. Kaiken kaikkiaan
Tri-State on mainio levy, joka toivon mukaan
on yksi tekijöistä, joilla tanssimusiikki saadaan
taas uuteen nousuun.
Antti Niemelä (08.03.06)