Lordi: The Arockalypse (Sony BMG)
01. SCG3 special report
02. Bringing back the balls to rock
03. The deadite girls gone wild
04. The kids who wanna play...
05. It snows in hell
06. Who´s your daddy
07. Hard rock hallelujah
08. They only come out at night
09. The chainsaw buffet
10. Good to be bad
11. The night of the loving dead
12. Supermonsters
3.46
3.31
3.45
4.07
3.37
3.37
4.07
3.48
3.47
3.31
3.09
4.03
The Arockalypse on hevihirviö
Lordin kolmas albumi. Kokoonpano on hieman
elänyt sitten viime albumin, mutta karu ulkoasu
pysyy. Lordi osallistuu pian Suomen euroviisukarsintojen
finaaliin ja tälle yhtyeelle olisi ehdottomasti hyötyä
edustuspaikasta. Lordi erottuisi jyrkästi joukosta
ja ulkomaiden bubbling under -status voisi vaihtua
listamenestykseen.
Jyrki Tuovisen tuottama
The Arockalypse on aiempia albumeja kunnianhimoisempi
siinä suhteessa, että mukaan on haalittu hevimaailman tunnettuja
nimiä. Mukana menossa ovat Udo Dirkschneider (Accept),
Bruce Kulick (ex-Kiss) sekä Twisted Sisterin
Dee Snider ja Jay Jay French.
Dee Snideria tosin kuullaan vain levyn käynnistävässä
nasevassa hirviökuunnelmassa SCG3 Special Report.
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että tässä tekee
paluun Tracy Lippin alias William Tracy, josta
kirjoitin äskettäin juttua Findance.comin artikkeliosastoon
(Antin arkisto osa 1). Jay Jay French puolestaan pistää
kitaransa soimaan The Chainsaw Buffetissa
ja energinen biisi täydentyykin oivalla soololla.
They Only Come Out At Night nousee
yhdeksi levyn kirkkaimmista hetkistä nimenomaan
Dirkschneiderin vokaaleilla, jotka tuovat
hienoa erilaista ilmaisua Lordin musiikin sekaan.
Kulick taas päästää kitaransa vauhtiin
biisissä It Snows In Hell, joka
on kuitenkin antoisimmillaan piano-osuuksissaan.
Euroviisu-biisi Hard Rock Hallelujah jää
odotetusti hieman muiden biisien jalkoihin. Esimerkiksi
karsinnoissa toisena Lordin ehdokkaana ollut
Bringing Back The Balls To Rock
on loppujen lopuksi kovempi sana ja varsinkin
biisin alku on todella tehokas.
Tosin Hard Rock Hallelujah pistää kampoihin
kertosäkeellään ja sen albumiversioon on lisätty
loistava instrumentaalinen osa ja alkuun hieman
tunnelmallista urkua.
Albumi on jo tässä vaiheessa hyvässä kuosissa, mutta
meininkihän vaan paranee. Lordi on onnistunut
taas tekemään tukun todella vetovoimaisia
sing along -kertosäkeitä kuten kappaleissa
The Deadite Girls Gone Wild
ja Good To Be Bad, joista jälkimmäisessä
on vielä tuhdin nostalgiset kosketinsoitinmelodiat.
Koneilla tuodaan ajoittain hieman modernimpaa ilmettä
biiseihin ja varsinkin Who´s Your Daddy
ja albumin päättävä Supermonsters (The Anthem
Of The Phantoms) saavat tehokasta otetta
koneiden avustamana. Who´s Your Daddy sisältää
vieläpä aikamoisen maukasta orch hitiä.
The Arockalypse osoittautuu lopulta
Lordin parhaaksi albumiksi. Levy on kauttaaltaan
miellyttävä ja biiseissä on tarpeeksi vaihtelua, jota
tarjoavat luonnollisesti vielä hyvät vierailijat.
Koska Hard Rock Hallelujah on albumiversiona
selvästi tujumpi, niin koko levy edetään tasaisissa merkeissä.
Kun euroviisukarsintojen yhteydessä mieleeni hiipi jo pieni
ajatuksenpoikanen, että onkohan Lordi jo menneen talven lumia, niin
isku tuli heti vasten kasvoja. Päinvastoin, Lordi on nyt
terävämpi kuin koskaan ja kauppoihin saapuu loistava levy.
Antti Niemelä (28.02.06) Merkitse itsesi artistin "Lordi" faniksi! Read the English translation, click here
|