Matti Johannes Koivu: Puuhastellen (M.dulor)

01. Kuulin junien puhuvan
02. Kalatehdas
03. Isän vanhassa talossa
04. Automiesten rahat
05. Kohtaus
06. Odota, odota
07. Kyydissä
08. Kunpa kuuluisin jollekin
09. Se oli eilen

3.14
2.25
4.24
2.45
4.12
2.25
3.39
3.29
4.25

Millaista oli nuorisomusiikki Suomessa ennen rokin suurempaa rantautumista? Siitä hyvän kuvan antaa Matti Johannes Koivun soolodebyytti. Kansitaidetta ja soundeja myöten 60-luvun hengessä tunnelmoiva levy kuulostaa pyyteettömältä ja kirkasotsaiselta. Musiikillisesti Koivu punoo yhteen iskelmää, folkmusiikkia ja 60-luvun hentoa poppia. Ultramariini-yhtyeen laulajana tunnettu Koivu onnistuu Puuhastellen–levyllään luomaan huomattavasti mielenkiintoisempaa materiaalia. Jos jotain yhteyksiä tämän päivän artisteihin hakee, niin John McGregorin leijaileva pop on sitä lähinnä. Koivu on löytänyt kuitenkin oman juttunsa.

Kuulin junien puhuvan etenee hennolla kitaran näppäilyllä saaden taustalle vispilöillä soitetut rummut ja uneliaan bassokuvion. Tätä pohjaa Koivun hempeä lauluääni puhaltelee unelmoivia romanttisia sanoituksia. Kalatehdas on taas saanut hienoisia kantrivivahteita. Kappale kertoo tarinan laulajan kavereista, jotka ovat lähteneet töihin kalatehtaalle. Kappaleesta kuulee kuinka biisi on soitettu livenä. Soittajat toimivat hyvin yhteen ja tukevat toisiaan. Isän vanhassa talossa pursuaa taas maalaisromantiikkaa ja nuoruuden nostalgiaa. Laulumelodia kohoaa kappaleessa hyvin puhuttelevaksi.

Automiesten rahat nojaa rempseällä otteellaan 60-luvun iskelmään. Kappaleen sanoitukset kuvaavat hyvin ajan kaupunkilaisen kaukokaipuuta. Kohtaus on leijaileva – miltei pysähtynyt – kuvaus kaipuusta. Suvi Koivun taustalaulut antavat kappaleeseen piristystä. Rutkasti radiosoittoa saanut Odota, odota on levyn helmi. Tämä reipas popiskelmä on niin tarttuvat, että kuuntelin sen repeatilla varmaan toistakymmentä kertaa putkeen. Ehdottomasti paras hyvänmielen biisi pitkiin aikoihin. Sitten rauhoitutaankin hieman melankolisempiin ja mietiskelevimpiin tunnelmiin Kyydissä–kappaleessa. Hieman monotonisen kappaleen pitää kuitenkin kasassa lämmin ja rento soitanta. Kunpa kuuluisin jollekin on kaihoisa rakkauden kaipuuta huokuva biisi. Kappaleessa tulee jälleen esiin Koivun taito tehdä rentoja ja mukaansa tempaavia laulumelodioita, joita pian huomaa hoilaavansa mukana. Levyn lopettava Se oli eilen liikkuu hennoissa hippiprogehtavissa tunnelmissa edeten kuitenkin rennosti rullaavaan kantrahtavaan iskelmään.

Matti Johannes Koivu on rakentanut aikakoneen kuusikymmenluvulle ja tullut sieltä takaisin mukanaan tukku tuon ajan henkeä. Levyn kappaleet on soitettu parissa päivässä livenä. Tämä on ollut ehdottomasti hyvä ratkaisu. Kappaleiden pyyteetöntä tunnelmaa tukee hyvin hennot ja sympaattiset soundit, jotka tekevät aikamatkasta täydellisen. Ihanan leppoisaa musaa tämän kaiken ahistusrokin keskellä.

| Ääninäytteitä netissä |

Kuuntele levyä tässä linkissä.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.mattijohanneskoivu.net

| Uutiset |

07.01.2008 / Lastenlaulut vaihtuivat Irwiniin

28.08.2007 / Jarkko Martikainen on pian tohtori Koirasson

| Fanit |

Laihanen // Leonora_Lowtherd5e // Philip_Sandford8498