|
|
Silentium: Seducia (Dynamic Arts Records)
01. Hangman´s lullaby 02. Serpentized 03. Dead silent 04. Unbroken 05. Frostnight 06. Children of chaos 07. Empress of the dark 08. Seducia
06.27 07.00 04.41 05.11 04.16 04.37 06.12 10.18
Silentiumin edellinen albumi Sufferion - Hamartia Of Prudence oli melkoinen kokonaisuus. Sen jälkeen Silentiumissa on puhaltanut muutoksen tuulet. Levy-yhtiö on vaihtunut Dynamic Arts Recordsiin ja uudeksi laulajaksi ja keulakuvaksi yhtyeeseen liittyi Riina Rinkinen. Sami Boman, Juha Lehtioksa, Matti Aikio ja Toni Lahtinen jatkavat mukana, mutta rumpaliksi palaa yhtyeen alkuaikojen Jari Ojala. Riinan lisäksi ääneen pääsevät myös kosketinsoittaja Boman ja basisti Aikio. Singlenä julkaistu Frostnight antoi olettaa, että yhtye on muuttunut enemmänkin, mutta Seducia-albumi näyttää, että Silentium on yhtä moniulotteinen kuin aiemminkin. Hangman´s Lullaby aloittaa levyn rauhallisella otteella. Jouset luovat onnistuneesti tunnelmaa kitaran lomassa, mutta biisi jää kuitenkin laahaamaan, eikä täydellistä tarttumapintaa synny. Jouset ovat muutenkin hyvin edustettuna levyllä, mukana on niin Elias Kahilan selloa kuin tukevampiakin jousimaisemia. Hangman´s Lullabyn ja Frostnightin lisäksi vain Unbroken käyttää ainoastaan Riina Rinkisen laulua. Kauniisti muljahteleva Unbroken on erittäin rauhallinen pianon ja jousien säestämä biisi, joka tasapainottaa onnistuneesti levyn antia. Riinan vokaaleissa ei ole mitään vikaa, mutta silti Silentium on levyllä parhaimmillaan biiseissä, joissa kuullaan sekä nais- että miesvokaaleja. Matti Aikion ilmaisussa on kosolti jopa Marco Hietalaan verrattavaa jylhyyttä. Serpentized ja Dead Silent ovat jo hyviä ja ilmeikkäitä biisejä, mutta todellinen räjähdys tapahtuu vasta albumin kolmessa viimeisessä vedossa. Children Of Chaos, Empress Of The Dark ja Seducia ovatkin todellisia Silentiumin taidonnäytteitä, joissa mahtipontinen ilmaisu kohoaa huippuunsa. Näistä viimeinen onkin sitten yli 10-minuuttinen teos, joka jyllää upealla kokonaisuudellaan ja viimeistelee kaiken lopussaan vielä upean ambient-taustan ja etnisen hoilotuksen kera. En innostunut Seduciasta yhtälailla kuin edellisestä albumista, joka innosti nimenomaan komeana kokonaisuutena. Seducia on hieman epätasainen levy, mutta parantuu hienosti loppua kohden ja kolme viimeistä biisiä ovatkin sitten jo yhtä juhlaa. Vaikka Frostnight oli singlenä pätevä, niin tuntuu paremmalta, että Silentium pysyi albumilla omanlaisenaan pakkauksensa, eikä syöksynyt trendien perässä suoraviivaisempaan maailmaan.
Arvostelut
KotisivutUutiset22.04.2008 / Kärtsy Hatakka vahvistaa Silentiumia |
|
