 |
|
Norther: Till Death Unites Us (Spinefarm Records)
01. Throwing my life away 02. Drowning 03. Norther 04. Everything 05. Evil ladies 06. Omen 07. Scream 08. Fuck you 09. Alone in the end 10. Die 11. Wasted years 12. The end of our lives
3.07 3.46 3.40 4.31 3.36 4.27 4.19 2.02 4.09 3.22 5.00 3.53 Norther jatkaa tietään yhtenä Suomen vakuuttavimmista melodeath-porukoista neljännellä albumillaan Till Death Unites Us. Viime vuonna julkaistussa ep:ssä Solution7 yhtyeen kitaristi Kristian Ranta intoutui antamaan kokonaisuuteen reilusti puhtaita vokaaleita. Ne pelasivat hienosti yhteen Petri Lindroosin muhkean örinän kanssa ja kasassa oli parasta Northeria koskaan. Ep:lle päätyi myös omalla asteikollani koko viime vuoden paras metallibiisi eli Day Zero. Levyllä ei valitettavasti ole puhtaita vokaaleita samassa määrin, mutta niitäkin kuullaan. Muuten tämä onkin sitten pääasiassa vanhaa tuttua Northeria. Throwing My Life Away ja Drowning aloittavat levyn perusvarmoissa merkeissä. Energinen runttaus on kunnossa ja vokaaleissa on puhtia, mutta biisit ovat silti parhaimmillaan kitarasooloissaan, jotka tuovat kokonaisuuteen oivasti väriä. Yhtyeen nimikkobiisille voi kasata aina kovat paineet ja Norther lunastaakin odotuksia ainakin osittain tiukoilla kitarariffeillään. Everything nousee loistoonsa rauhallisessa c-osassaan ja Evil Ladies on taas rautaa kitarasoolonsa osalta. Omen on kuitenkin väistämättä se biisi, jota odottaa koko albumin alun. Omen tuo mieleen juuri Solution7:n biisit eli Kristian Ranta yhtyy hommaan puhtailla vokaaleillaan. Örinä ja puhtaiden vokaalien käyttö kertosäkeessä toimivat mainiosti yhteen. Kun kertosäe on vielä kaiken lisäksi varsin vetovoimainen ja koneilla ja pianolla tuodaan reilusti lisäväriä, niin ihastusta on turha peitellä. Puhtaita vokaaleita kuullaan myös biiseissä Alone In The End ja Wasted Years. Alone In The End luo koneilla mystisiä äänimaisemia ja kertosäe on jälleen tarttuvaa tavaraa. Wasted Years sisältyi myös Scream-singleen, mutta täysin puhtaasti laulettuna. Albumiversiossa parivaljakko Lindroos-Ranta luo biisistä rankemman kokonaisuuden ja rauhaisampi kertosäe täydentää kokonaisuuden erinomaiseksi. Hyvät biisit eivät kuitenkaan millään muotoa rajoitu äsken käsiteltyyn kolmikkoon. Esimerkiksi levyn päättävä The End Of Our Lives saa huimaa jylhyyttä koneista ja itse biisikin soljuu miellyttävän vauhdikkaasti. Myös Diessä on pontta vaikka muille jaettavaksi. Scream ei ehkä ollut paras valinta singleksi, mutta albumissa se täyttää paikkansa loistokkaasti. Pariminuuttinen Fuck You -vetäisykin menee raisusta välipalasta. Mikäli levy olisi kauttaaltaan örinää ja puhtaita vokaaleja yhdistävää materiaalia, niin ylistäisin tässä luultavasti levyn maasta taivaisiin ja kohottaisin yhtyeen yhdeksi Suomen parhaista. Sen verran vakuuttavia nämä kolme puhtaita vokaaleja käyttävää biisiä nimittäin ovat. Onneksi Petri Lindroos on kuitenkin mies paikallaan ja energiset örinäbiisit toimivat yhtälailla varsinkin albumin puolivälin jälkeen. Vaikka albumin viidessä ensimmäisessä biisissä ei ole varsinaisesti mitään vikaa, niin toinen puolisko nousee paljon miellyttävämmäksi ja tästä syystä myös albumi tuntuu hitusen epätasaiselta. Senkin voi kuitenkin kääntää positiiviseksi kuvailemalla sitä albumin luontaisena kasvuna.
Arvostelut
KotisivutArtikkelit10.06.2006 / Sauna Open Air 2006, Tampere Mitä yhteistä on Martina Aitolehdellä ja metallimusiikilla? Northerille maailmanlaajuinen levydiili |
|
