Swallow The Sun: Ghosts Of Loss (Firebox Records)
01. The giant
02. Descending winters
03. Psychopath´s lair
04. Forgive her...
05. Fragile
06. Ghost of Laura Palmer
07. Gloom, beauty and despair
08. The ship
11.54
06.10
05.51
08.59
07.13
08.06
08.44
08.53
Suomalaisen doom-metallin valtias Swallow The Sun nousi
julkaisuviikon jälkeen Suomen albumilistalle peräti kahdeksanneksi, mitä
voi pitää jonkinlaisena sensaationa. Bändin kakkosalbumi
Ghosts Of Loss jatkaa linjaa, jossa tempo on hidas, mutta
sointi sitäkin raskaampi. Mikko Kotamäki örisee karismaattisesti, mutta
innostuupa mies välillä väläyttämään puhtaitakin vokaaleja.
Doom-metallille tyypillisesti musiikin ydin on tunnelmoinnissa, joka ei välttämättä
avaudu ensimmäisellä kuuntelukerralla. Sanoituksista on kohtuullisen hankala saada
selvää ja melodiat ovat yksinkertaisia, mutta pääosissa oleva tunnelmallinen ilmapiiri
on poikkeuksetta jylhää ja tajuntaan iskeytyvää.
Albumin avaava The Giant on jättiläinen myös lähes 12 minuutin kestollaan.
Puhtaat vokaalit värittävät tasapainoista kokonaisuutta, joka pysyy jämäkkänä
koko kestonsa ajan. Psychopath´s Lair erottuu levystä terävällä kitarariffillään,
jolla biisi startataan. Kosketinsoittimen avittama tunnelma nousee paikoitellen
kovinkin korkealle. Fragile miellyttää erityisesti pianollaan ja puhtailla vokaaleillaan, mutta
biisi on kokonaisuudessaankin tuhti paketti. Mahtavasta Twin Peaks -tv-sarjasta
fiiliksiä hakeva Ghost Of Laura Palmer jää oikeastaan pettymykseksi nimen luomien
liiallisten odotuksien kautta. Gloom, Beauty And Despair hioo kuitenkin pettymystä
pois rauhallisilla osuuksillaan.
Doom-levyjä ei välttämättä voi kuvailla kovin eläviksi, mutta genrensä tasolla Swallow The
Sun saa mukaan niin paljon vivahteita, että se voi innostaa myös normaalisti tästä tyylistä
vähemmän innostuvia ihmisiä seuraansa. Puhtaita vokaaleita olisi saanut käyttää enemmänkin, koska
niiden kautta levystä voisi saada enemmän irti. Kaiken kaikkiaan
Ghosts Of Loss on tasainen levy, jonka tunnelmallinen
anti on parhaimmillaan aivan erinomaista.
Antti Niemelä (12.01.06)