Orkidea: Music Speaks In Thousand Languages
01. Have a nice this moment
02. Beautiful (ambient mix 2004)
03. Sparkles
04. Power of chi
05. Theme isla blanca
06. Melancholy (softys mix)
07. Machester 1992
08. Dreams are free
09. Spacedubbedout
10. Oceania
11. Take me baby
12. Universal music
13. Joutsenlaulu
2.24
4.51
7.59
7.24
1.55
4.11
4.39
7.10
7.58
6.21
7.22
3.39
6.23
Aiemmin niin laiskasti julkaisuja kauppoihin kiikuttanut
Orkidea on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen aktiivinen.
A Place Called Happines -miksauskokoelman lisäksi kaupoissa
on tarjolla Beautiful-singleä ja Music Speaks In Thousand
Languages -albumia. Music Speaks In Thousand Languages
on rauhallista chill out -tunnelmointia, eikä levyllä
kuulla kertaakaan Orkidealle tyypillisiä trance-kuviointeja.
Have A Nice This Moment -intro on upea aloitus levylle
ja varsinkin Rentoutuminen hypnoosin avulla
-sample tuo oivasti vanhahtavaa ilmaisua modernin
tunnelmataustan päälle. Beautiful (Ambient Mix 2004)
hoitaa Beautiful-biisiä hyvin rauhallisissa merkeissä.
Varsinaisesta ambientista ei kyllä voi puhua, mutta
tunnelmaa muodostetaan tehokkaasti rauhallisilla melodioilla
ja rytmeillä. Sparklesissa on hyvä kuvio, mutta sitä toistetaan
jo aivan liikaakin kahdeksan minuutin aikana ja kappale
alkaa puuduttaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Power
Of Chi yltää samoin yli 7-minuuttiseen kestoon, mutta
nyt kokonaisuus on paljon mielekkäämpi ja jotenkin
biisi onnistui tuomaan mieleen The Shamenin
instrumentaalisen päätösalbumin UV.
Theme Isla Blanca on kesäinen välisoitto, jonka jälkeen
kilautetaan Niko Nymanin remiksaus Melancholysta.
Laura Närheltä kuulostava Valeska Rautenberg
vastaa vokaaleillaan biisin vahvimmasta osa-alueesta.
Manchester 1992 on tämän albumin rankinta materiaalia
tuhdeilla rytmeillään. Lähes eurodancemainen piano
hivuttaa biisiä eteenpäin ja biisi tuo kyllä erilaisella
otteellaan väriä albumikokonaisuuteen.
Dreams Are Free muistuttaa unien olevan ilmaisia
upealla pianomelodialla ja edustavasti rakentuvalla
7-minuuttisella kokonaisuudella. Spacedubbedout
ja Oceania jäävät levyllä hieman rivibiisien asemaan, mutta
molemmissa on ihan riuska tunnelma.
Orkidea taisi tulla kateelliseksi Scooterin
Jimi Tenor -coverista Take Me Baby ja
täältä pesee miekkosen oma näkemys aiheesta.
Biisi aloitetaan Petri Alangon tekemällä upealla
jousi-introlla, mutta sen jälkeen biisi rupeaa
melkeinpä kamalaksi. Siinä missä Scooterin näkemys oli toimiva, niin
tämä lannistaa biisin kaikki hyvät elementit kaameaan
kesäiseen rillutteluun. Toisaalta jouset tuovat biisin keskellekin
miellyttävämpää olemusta, joten kokonaisuus ei jää täysin negatiivisen
puolelle.
Universal Music on Moby-sävyillä
savustettu tunnelmapala, jonka jälkeen siirrytään
coveriin Yön Joutsenlaulusta.
Tarvitaan vähintään saksalainen hardtrance-venkoilija, että
legendaarinen Joutsenlaulu saataisiin pilattua.
Myös Orkidea onnistuu jylhän rauhallisessa versioinnissaan hienosti,
eikä Olavi Uusivirran vokaalitkaan ole ollenkaan hassummat.
Music Speaks In Thousand Languages tarjonnee
miellyttäviä hetkiä, jos koneelliset chill out -albumit
ovat tavallisesti saaneet veden kielelle. Levy ei varsinaisesti
hurmaa, mutta kokonaisuus on Take Me Babya lukuun ottamatta
niin hyvin hallussa, että minkä tahansa biisin voi valita ja
tunnelma on nopeasti naamalla. Ei tällä vielä
maailmanrauhaa saa aikaiseksi, mutta
mielenrauha on jo paljon mahdollisempi saavutus.
Antti Niemelä (22.12.05) Merkitse itsesi artistin "Orkidea" faniksi!