Orkidea: A Place Called Happiness (Universal Music)

01. O vs. Marc Mitchell: Eternal love
02. Transatlantic (Andy Moor remix)
03. Beautiful (Marc Mitchell remix)
04. S8 vs DJ Tab: Helsinki Scorchin´
05. DJ Tiësto: UR (Junkie XL remix)
06. WOW: Killa (Orkidea remix)
07. Last train to trancentral
08. Dallas Superstars vs O: Revolution
09. RHT (Dallas Superstars remix)
10. Embrace (Orkidea vs Super8 rmx)

Suomen dj-tähti Orkidea on touhukkaalla tuulella. Onko Orkideallakin sitten mielessä joulumarkkinat vai mitkä kepposet, mutta miekkonen julkaisee lähes samaan aikaan kaksi albumia, joista ensimmäinen on miksauskokoelma A Place Called Happiness, jossa on niin Orkideaan liittyviä sekä liittymättömiä biisejä tiukkana 75 minuutin yhteenmiksattuna kokonaisuutena.

Levyn aloitetaan Orkidean ja Marc Mitchellin yhteisbiisillä Eternal Love, joka alkaa upeasti, mutta lopulta se ei pysty noutamaan ikuista rakkautta ainakaan tästä suunnasta. Biisi on terävä rytmittömissä rauhallissa osissaan, mutta rytmiosuudet olisivat voineet olla voimakkaampia. Upeahko pianomelodia saa kuitenkin pidettyä tunnelmaa ihan mukavasti kasassa. Eternal Love luo kuitenkin hienosti pohjaa seuraavalle vedolle, joka lähenteleekin sitten jo täysosumaa. Andy Moorin remiksaus Jose Zamoran ja Damian DP:n Transatlanticista on erittäin tunnelmapitoinen ja liukkaasti soljuva veto. Vaikka se toistaakin lähes koko kestonsa ajan samaan simppeliä pirteää melodiaa, niin biisi pitää innostusta koko pitkän kestonsa ajan. Myös kipaleen bassolinja on erittäin maistuva.

Marc Mitchell pääsee uudestaan parrasvaloihin remiksaamalla Orkidean Beautifulia ja tulos on ihan kelvollinen, mutta sekä tunnelmaa, että draivia olisi pystynyt upottamaan remiksaukseen vielä lisää. Super8 ja DJ Tab ovat lyöneet päänsä yhteen teemalla Helsinki Scorchin´, joka on rivakka biisi hyvällä draivilla varustettuna, mutta tähtihetket jäävät yksittäisiin osuuksiin. Tästä siirrytään hieman töksähtävästi Junkie XL:n remiksaukseen DJ Tiëston URista. Matt Halesin vokaalit ovat mukana, mutta Junkie XL:llä olisi ollut varastossa enemmänkin ruutia tätä hengettömäksi jäävää näkemystä varten.

Orkidean remiksaus Way Out Westin Killasta saa sitten vihdoin itseltäni jo varauksettoman suosioni. Biisi ponkaisee käyntiin ytimekkäästi ja lopulta se kehittää sellaista tunnelmapolkua, että lähellä on ihastuksen parkaisun päästö. Soundissa on tilkkanen CosmicManin tunnelmallisuutta ja lopputuloksena on ihanuutta täynnä oleva raita. Tästä jatketaan erikoiseen KLF-coveriin Last Train To Trancentral, jonka ovat kehittäneet Slusnik Luna ja Lowland. Kyseessä on yllättävänkin uskollisesti alkuperäistä käsittelevä trance-versio, joka on paikoin hitusen kankea, mutta jää lopulta reilusti plussan puolelle.

Levyn kappalelistaa tarkastellessa esille nousee helposti Dallas Superstarsin ja Orkidean yhteistuotos Revolution, joka ei kuitenkaan lunasta odotuksia, vaan jää pahasti muiden biisien jalkoihin. Sen sijaan Dallas Superstarsin remiksaus Beatpusherin RHT:stä on jo potkivampaa ja soundien puolesta elävämpää tavaraa, mutta sekään ei saa pidettyä hurmosta yllä koko kestoaan. Orkidean ja Super8:n yhdessä tekemä remiksaus Orkidean Embracesta ei ole aivan täyteläinen kokonaisuus, mutta parhaimmillaan sen soundeissa ja tunnelmassa on rapeaa otetta.

A Place Called Happiness on paikoitellen hurmaava, mutta epätasaisuus riistää siitä suurimman vetovoimaisuuden. Transatlantic ja Killa ovat aivan verrattomia biisejä ja niitä lähellekin päästään, mutta sitten mukaan heitetään paljon vaisumpia vetoja, jotka kuitenkin epäilemättä saavat joidenkin jalkoihin vipinää jo pelkällä esittäjänimellään.

arvosanaelementti tyhjä tyhjä tyhjä

Antti Niemelä (12.12.05)

Arvostelut

30.11.11	20	albumi	9	AN
26.02.08	Metaverse	albumi	8	AN
28.12.05	Beautiful	single	8	AN
22.12.05	Music Speaks In Thousand Languages	albumi	8	AN
12.12.05	A Place Called Happiness	albumi	7	AN
21.10.03	Taika - Selected Works ´98 - ´03	albumi	9	AN