Orkidea: A Place Called Happiness (Universal Music)
01. O vs. Marc Mitchell: Eternal love
02. Transatlantic (Andy Moor remix)
03. Beautiful (Marc Mitchell remix)
04. S8 vs DJ Tab: Helsinki Scorchin´
05. DJ Tiësto: UR (Junkie XL remix)
06. WOW: Killa (Orkidea remix)
07. Last train to trancentral
08. Dallas Superstars vs O: Revolution
09. RHT (Dallas Superstars remix)
10. Embrace (Orkidea vs Super8 rmx)
Suomen dj-tähti Orkidea on touhukkaalla tuulella.
Onko Orkideallakin sitten mielessä joulumarkkinat
vai mitkä kepposet, mutta
miekkonen julkaisee lähes samaan aikaan
kaksi albumia, joista ensimmäinen on
miksauskokoelma A Place Called Happiness, jossa
on niin Orkideaan liittyviä sekä liittymättömiä biisejä
tiukkana 75 minuutin yhteenmiksattuna kokonaisuutena.
Levyn aloitetaan Orkidean ja Marc Mitchellin
yhteisbiisillä Eternal Love, joka alkaa
upeasti, mutta lopulta se ei pysty noutamaan ikuista
rakkautta ainakaan tästä suunnasta. Biisi on terävä
rytmittömissä rauhallissa osissaan, mutta rytmiosuudet
olisivat voineet olla voimakkaampia. Upeahko pianomelodia
saa kuitenkin pidettyä tunnelmaa ihan mukavasti kasassa.
Eternal Love luo kuitenkin hienosti pohjaa
seuraavalle vedolle, joka lähenteleekin sitten
jo täysosumaa. Andy Moorin remiksaus
Jose Zamoran ja Damian DP:n
Transatlanticista on erittäin tunnelmapitoinen
ja liukkaasti soljuva veto. Vaikka se toistaakin lähes
koko kestonsa ajan samaan simppeliä pirteää melodiaa, niin
biisi pitää innostusta koko pitkän kestonsa ajan.
Myös kipaleen bassolinja on erittäin maistuva.
Marc Mitchell pääsee uudestaan parrasvaloihin remiksaamalla
Orkidean Beautifulia ja tulos on ihan kelvollinen, mutta
sekä tunnelmaa, että draivia olisi pystynyt upottamaan remiksaukseen
vielä lisää. Super8 ja DJ Tab ovat lyöneet päänsä
yhteen teemalla Helsinki Scorchin´, joka on rivakka biisi
hyvällä draivilla varustettuna, mutta tähtihetket jäävät yksittäisiin
osuuksiin. Tästä siirrytään hieman töksähtävästi Junkie XL:n
remiksaukseen DJ Tiëston URista. Matt Halesin
vokaalit ovat mukana, mutta Junkie XL:llä olisi ollut varastossa
enemmänkin ruutia tätä hengettömäksi jäävää näkemystä varten.
Orkidean remiksaus Way Out Westin Killasta
saa sitten vihdoin itseltäni jo varauksettoman suosioni.
Biisi ponkaisee käyntiin ytimekkäästi ja lopulta
se kehittää sellaista tunnelmapolkua, että
lähellä on ihastuksen parkaisun päästö. Soundissa
on tilkkanen CosmicManin tunnelmallisuutta
ja lopputuloksena on ihanuutta täynnä oleva raita.
Tästä jatketaan erikoiseen KLF-coveriin Last Train
To Trancentral, jonka ovat kehittäneet Slusnik Luna
ja Lowland. Kyseessä on yllättävänkin uskollisesti
alkuperäistä käsittelevä trance-versio, joka on paikoin
hitusen kankea, mutta jää lopulta reilusti plussan puolelle.
Levyn kappalelistaa tarkastellessa esille nousee helposti
Dallas Superstarsin ja Orkidean yhteistuotos
Revolution, joka ei kuitenkaan lunasta odotuksia,
vaan jää pahasti muiden biisien jalkoihin. Sen sijaan Dallas Superstarsin
remiksaus Beatpusherin RHT:stä on jo potkivampaa
ja soundien puolesta elävämpää tavaraa, mutta sekään ei
saa pidettyä hurmosta yllä koko kestoaan. Orkidean
ja Super8:n yhdessä tekemä remiksaus Orkidean Embracesta
ei ole aivan täyteläinen kokonaisuus, mutta parhaimmillaan
sen soundeissa ja tunnelmassa on rapeaa otetta.
A Place Called Happiness on paikoitellen hurmaava, mutta
epätasaisuus riistää siitä suurimman vetovoimaisuuden.
Transatlantic ja Killa ovat aivan verrattomia
biisejä ja niitä lähellekin päästään, mutta sitten mukaan heitetään
paljon vaisumpia vetoja, jotka kuitenkin epäilemättä
saavat joidenkin jalkoihin vipinää jo pelkällä esittäjänimellään.
Antti Niemelä (12.12.05) Merkitse itsesi artistin "Orkidea" faniksi!