 |
|
Kashmir: No Balance Palace (Sony BMG)
01. Kalifornia 02. Jewel drop 03. The cynic 04. Ophelia 05. Diana ross 06. The curse of being a girl 07. She´s made of chalk 08. Ether 09. Snowman 10. Black building 11. No balance palace
5.26 4.20 4.22 3.56 0.31 3.39 5.05 5.21 3.14 1.58 8.02 Tanskasta nousee yksi toisensa jälkeen mielenkiintoisia nykyrock-ryhmiä. Kashmir liikuskelee osin samoilla poluilla kuin jo maineeseen ponnistanut maanmiehensä Mew. Postrock on näitä kahta ehkä eniten yhdistävä määre. Kashmirilla suunta on ehkä enemmän ysäri Radioheadiin ja jopa The Cureen, kun taas Mew luottaa progemausteisiin. Mukaan on saatu kaksi maailmanluokan vierailijaa: David Bowie ja Lou Reed. Avausraita Kalifornia etenee hitaasti. Pinnan alla kytevät suuret tunteet, mutta harvoin niitä päästetään täysin ulos. Lämpimästi rullaava kitara ja laiskasti suoritetut lauluosuudet luovat lämpimän tunnelman. Kappale jää kuitenkin hieman ilman suurempaa tarttumapintaa. Jeweldrop onkin jo astetta enemmän iskusävelmä. Kitarariffi on Curen tyyppinen ja melankoliset laulumelodiat reunustavat sitä mainiosti. The Cynic tuuttaakin sitten riffiltään, että soundeiltaan Weezerin tavoin. Onneksi koko kappaletta ei ole vuorattu weezermäisin soundein, vaan välillä osataan antaa aikaa hengittää. David Bowien kanssa laulettu kertosäe ei ole melodialtaan parasta Kashmiriä. Bowie ei tuo kappaleeseen suurtakaan lisäarvoa, vaan se on lähinnä kuriositeetti. Ophelian hento kitarointi ja onnistuneet laulumelodiat nostavat kappaleen levyn parhaimmistoon. Diana Ross on vain puolen minuutin ambient-välipätkä, joka johdattaa The Curse of Being a Girlin yllättävänkin suoraan poprockiin. Biisi voisi hyvin olla Mewin levyllä kevyen progefiltterin läpi vedettynä. She´s Made of Chalkissa alun hissuttelun jälkeen rokataan kunnolla. Ensimmäistä kertaa tällä levyllä kitaroiden annetaan vinkua, mutta yht´äkkisesti saatetaan siirtyä rauhalliseen tunnelmointiin. Ether jää eteerisenä leijumaan johonkin tajunnan tuolle puolen ja Snowmanin Sonic Youth –henkinen kitarasoundi sekoittaa jo ennestäänkin sekavaa esitystä. Black Building koostuu vain avaruuteen kaikuvista yksittäisistä kitaran heläyksistä ja Lou Reedin puhutusta tarinasta. Levyn päättävä nimibiisi on kahdeksan minuuttinen esitys, jonka aikana Kashmir esittäytyy hennon radioheadmaisesti, poprockahtavasti ja lopen jopa Queens of the Stone Agen vimmalla. No Balance Palace on mielenkiintoinen ja monitasoinen teos. Kashmirin maailmaan sisäänpääseminen vaatii hieman tarkempaa perehtymistä. Yhtye on parhaimmillaan loistava, mutta välillä sorrutaan liikaakin tarkoitukselliseen hämäryyteen. Muutamaa biisiä lukuun ottamatta kyseessä on kuitenkin hyvä albumi, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Arvostelut
|
|
