Pentatonik: II (Berttaviihde)
01. Vaistolla eläimen
02. Enkeleitä
03. Tuhkasta nousen taas
04. Minä tahdon sinua
05. Mustaksi muutan
06. Yökuu
07. Kelvoton
08. Uneni elämään
09. Aina ne päivät
10. Sinusta mitään
3.51
3.12
4.12
3.28
4.33
3.54
3.44
3.39
3.59
5.21
Suomenkielisen industrial-metallin tilanne alkaa näyttää vuosi vuodelta
paremmalta. Ruoska ja Turmion Kätilöt ovat jo lyöneet
itseään läpi jossain määrin ja nyt rintamaan liittyy Pentatonik
nimellään hämäävällä esikoisalbumillaan II. Pentatonik
on kahdesta kotimaisesta paremmin verrattavissa Ruoskaan, mutta
matkintasyytökset voi heti alkutekijöissään jättää sinne peräaukkoon haisemaan.
Ja jos joku mainitsee erään saksalaisyhtyeen, niin siitä pitäisi
sitoa jo häpeäpaaluun.
Promosinglenä julkaistu Vaistolla eläimen näytti jo pitkälti
levyn linjauksia. AP suorittaa ärjyjä vokaalejaan ja taustalla
jyräävät kitara ja koneet kuten arvata saattaa. Vokaalit ja soundipuoli
ovatkin levyllä pääasiassa hienosti hallussa, mutta kaikki biisit
eivät kolahda sävellyksenä. Tämä on myös albumikokonaisuuden suurin
ongelma.
Aloitusbiisin jälkeen rynnistävä Enkeleitä
on yksin levyn tiukimmista vedoista. Juuri tässä biisissä
kokonaisuus toimii erinomaisesti aina kertosäettä myöden.
Parhaimmillaan kertosäkeissä onkin ihan jo laulakaa mukana -meininkiä
kuten biisissä Tuhkasta nousen taas. Minä tahdon sinua
valjastaa murean annoksen rankkuutta mukaan, kun taas
Yökuu raivoaa nasevilla konesoundeillaan.
Yökuu on kuitenkin myös jonkinlainen käännekohta levyllä, koska
sen jälkeen ote löystyy, eikä perusasiatkaan ole enää niin
hyvässä kuosissa kuin albumin ensimmäisellä puoliskolla.
Pentatonik esittää parhaimmillaan todella maistuvaa tavaraa, mutta
albumin epätasaisuus verottaa kokonaisuutta liiankin kovalla kädellä.
Vaistolla eläimen, Enkeleitä, Minä tahdon sinua
ja Yökuu kuitenkin näyttävät vakuuttavasti, missä liikutaan
ja seuraavaan levyyn voi varmastikin asettaa jo suurempia odotuksia.
Antti Niemelä (06.12.05) Merkitse itsesi artistin "Pentatonik" faniksi!