Franz Ferdinand: You Could Have It So Much Better

01. The fallen
02. Do you want to
03. This boy
04. Walk away
05. Evil and a heathen
06. You´re the erason i´m leaving
07. Eleanor put your boots on
08. Well that was easy
09. What you meant
10. I´m your villain
11. You could have it so much...
12. Fade together
13. Outsiders

3.42
3.34
2.21
3.36
2.05
2.47
2.49
3.02
3.24
4.03
2.41
3.03
4.02

Franz Ferdinandin itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin vaikutusta etenkään brittiläiseen musiikkiskeneen on vaikea liioitella. Vuonna 2004 ilmestynyttä levyä voi pitkälti syyttää post-punkahtavien taiderockyhtyeiden maavyörynomaisesta tunkeutumisesta musiikkikentälle. Ilman Franz Ferdinandin saavuttamaa suosiota sellaiset yhtyeet kuin The Futureheads ja Kaiser Chiefs olisivat hyvinkin saattaneet jäädä levy-yhtiön projektipinoon pölyttymään.

Vielä tärkeämpää on, että Franz Ferdinand puski valtavirtaan uudenlaisen, tai pikemmin uusvanhan, sensibiliteetin. Tiukkoihin housuihin (niin tiukkoihin, että MTV:n gaalassa bändin tavannut Xzibitkin ilmaisi huolestuneisuutensa), retroileviin kauluspaitoihin ja kravatteihin sonnustautunut bändi soitti rockmusiikkia, joka kuulosti vinksahtaneine rytminvaihdoksineen tuoreelta uuden sukupolven korvissa, joka ei voinut muistaa XTC:n ja kumppanien tehneen suunnilleen samat asiat yli kaksi vuosikymmentä sitten. Franz Ferdinand tarjosi jotain erilaista tänä kaikennähneiden MTV-teinien aikakautena, mutta teki sen tavalla, joka tanssitti tyttöjä – mikä olikin heidän alkuperäinen aikomuksensa.

Ymmärrettävästi tälle kakkosalbumille kasautuneet paineet ovat melkoiset. Miten toistaa kokonaisen musiikkikentän muuttanut resepti toistamatta kuitenkaan itseään? Parhaansa laulaja-kitaristi Alex Kapranos yhtyeineen on ainakin yrittänyt, ja onnistunutkin kohtalaisesti. Franz Ferdinand kuulostaa ensimmäisestä nykivästä kompista lähtien erehtymättömästi itseltään, mutta mukana on jotain uuttakin.

Levyn soundi on edellistä albumia jonkin verran suureellisempi kadottamatta kuitenkaan kokonaan bändille ominaista autotallin surinaa ja pauketta. Hengästyttävän livebändin maineessa oleva yhtye tietää tismalleen, mikä toimii lavalla ja mikä ei. Niinpä levyllä onkin kahmalokaupalla tuttuja junakomppeja ja kulmikasta kitarointia. Bändillä on tarjota jopa tämän levyn Take Me Out – välittömästi nahkoihin uiva äkkiväärä renkutus, jonka kertosäe tarttuu kuin purkka hiuksiin, mutta tuntuu mukavammalta – joka on tietysti ensimmäinen sinkku Do You Want To.

Ensimmäinen yhtyeelle epätyypillinen kappale kuullaan numerolla seitsemän: Eleanor Put Your Boots Back On on ruraalisessa tunnelmoinnissaan kaukana älykkörockista ja kuulostaa The Beatlesilta. Tämän jälkeen yhtye kuitenkin kaataa taas levylle täyslaidallisen hakkaavia komppeja ja tutusti itseensä kiertyviä riffejä. Kaikki esitetään kyllä asiaankuuluvalla vimmalla ja energialla, mutta tässä piileekin ongelma. Bändin tavassa hyökätä uuden kappalemateriaalin kimppuun on jotain hivenen epätoivoista. On kuin yhtyeen päättäväisyys välttää paikoilleen jumiutuminen ja ylittää odotusten luomat paineet olisi purkautunut levylle toisinaan maanisena hermostuneisuutena. Tai sitten minä vain kuvittelen.

Vielä tällä levyllä Franz Ferdinandin kaava toimii, mutta uskaltaisin väittää, että sen rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Siinä tapauksessa kuulemme toivon mukaan lisää vaikkapa lopetuskappale Outsidersin slaavilais-avaruudellisia sävyjä. Varmaa on kuitenkin se, että Franzit pitävät jäljittelijöiden lauman visusti takapeilissään niin tällä albumilla kuin tulevillakin.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.franzferdinand.co.uk

| Uutiset |

16.06.2008 / Franz Ferdinandin uusi albumi vasta ensi vuonna

09.08.2005 / Franz Ferdinand äänitti Suomessa

05.08.2005 / Uutta Franz Ferdinandia syksyllä

| Fanit |

dfox

| Foorumi |

24.02.2006 / Franz Ferdinandin tyylistä musaa?