Indica: Tuuliset tienoot (Sony BMG)
01. Vuorien taa
02. Pidä kädestä
03. Tuuliset tienoot
04. Lapsuuden metsä
05. Häkkilintu
06. Varo
07. Niin tuleni teen
08. Kummajaisten joukko
09. Rannalla
10. Viimeinen tanssi
3.15
3.48
3.59
5.06
3.20
4.17
3.47
4.11
5.20
3.20
Rehvakas tyttöbändi Indica saapui kauppoihin
uudella albumillaan Tuuliset tienoot, jolla
Jonsu kavereineen liikkuu esikoisalbumin viitoittamalla
fantasiatiellä. Albumin tuotannosta vastaa Erno Laitinen
ja yhtyeelle tyypillisesti sävellyksistä ja sanoituksista
vastaa laulaja Jonsu.
Levy startataan heti ensimmäisenä singlenä julkaistulla
vauhdikkaalla vedolla Vuorien taa, joka ajaa tällä
albumilla selkeästi edellisen levyn Ikuinen virta
-biisin asemaa. Biisin ydin on Jonsun vokaalien ja kertosäkeen
lisäksi jousisoundien muodostamassa mainiossa melodiassa, josta
tulee välittömästi mieleen biisin musiikkivideo, jossa Jonsu vetelee
viulua voimainsa tunnossa. Tunnelmaa muodostetaan upeasti
myös taustahyräilyin ja kaiken kaikkiaan biisistä
kehittyy melkoinen hittipökäle.
Levyllä on roimasti voimakkaita pianomelodioita, jollaisia
heitetään myös Pidä kädestä -kappaleessa, joka on
perusvarmaa Indicaa, mutta parhaimmillaan biisi
on ripeässä instrumentaalisessa väliosassa.
Tuuliset tienoot antaa pianolle vielä suuremman
roolin ja muodostaa sen terästämänä kohtuullisen
mielenkiintoisen kokonaisuuden.
Lapsuuden metsä jatkaa rauhallista linjaa.
Biisi mellastaa reippaalla kertosäkeellä, joka
on luokkaa "alkaa soida päässä". Kaiken lisäksi
kappale muodostaa vielä hienosti tunnelmallisuutta
kitaran ja pianon avulla. Mukavaa pianoa
tarjoaa myös Häkkilintu, joka olisi voinut
toki napata hieman jylhyyttä sitä seuraavasta
biisistä Varo, joka jyllää aivan loistavalla
musiikkitaustallaan ja vaikka Jonsun vokaalit
ovat tasaisen varmat, niin upeat instrumentaaliosuudet
saavat vielä enemmän tulta biisiin.
Niin tuleni teen palauttaa kokonaisuuteen
annoksen lennokkuutta ja perusta on taas upeasti
kasassa koko biisin ajan. Kummajaisten joukko
pelaa hohdokkaasti taustallaan, jonka niksit avautuvat
erityisesti kuulokkeilla. Kun Jonsu heittää vielä voltteja
kertosäkeessä, niin riuska kipale on käsissä. Biisin loppukin
on varsin vaikuttavaa tavaraa.
Jonsulle ja koko bändille heitetään hyvästit tämän levyn osalta
biiseillä Rannalla ja Viimeinen tanssi.
Rannalla luo todella oivallista maisemaa
akustisin ottein ja kun tähän lisätään annos
mahtipontisuutta, niin allekirjoittaneen saa kyllä
vakuuttuneeksi. Viimeinen tanssi on vanhahtavaa
tyylittelyä, joka sopii levyn lopetukseksi, mutta
muualla albumissa se olisi herättänyt harmaita hiuksia
ja katkeria katseita.
Indica on saanut aikaiseksi esikoisalbumiaan
ilmeikkäämmän, tasokkaamman ja miellyttävämmän
levyn, jonka ansiot voidaan jakaa kauttaaltaan koko
albumille, mutta huipuiksi voidaan kokonaisuudesta
nostaa biisit Vuorien taa, Lapsuuden metsä,
Varo, Kummajaisten joukko ja Rannalla.
Toisaalta single-julkaisuina toimisivat varmastikin myös
Pidä kädestä ja Niin tuleni teen.
Loistokasta toimintaa Indicalta!
Antti Niemelä (08.11.05)