Uniklubi: Kehä (Universal Music)
01. Kiertää kehää
02. Haudattu
03. Huomenna
04. Uneen
05. Lasinsirpaleilla
06. Kaikki mitä mä annoin
07. Ei kukaan
08. Tuhka
09. Palvelija
10. Menneisyys
11. Kaksi kuvaa
3.45
4.02
3.52
3.21
3.50
3.20
3.32
5.19
4.22
3.45
4.14
Uniklubin esikoisalbumi
Rakkautta ja piikkilankaa liikkui pitkälti
nimihittinsä ja Näiden tähtien alla -biisin
voimalla, mutta nyt suureen suosioon noussut
Uniklubi saavuttaa tehokkaasti tasaisempaa
albumikokonaisuutta Kehällään.
Singlenä julkaistu Kaikki mitä mä annoin
on yksi albumin tehokkaimmista biiseistä
ja erityisesti sen loistava intro kellontikityksen
ja pianomelodian kera hurmaa. Nopeatempoinen biisi
ei saa samanlaista tunnelmaa enää aikaiseksi muilla
osillaan, mutta kertosäe soljuu kuitenkin varsin
oivallisesti ja toisaalta rankahkoissa osuuksissakin
on oma viehätyksensä. Kertosäkeensä puolesta
kovempaa vetovoimaa muodostaa Menneisyys, joka
tarraa kuulijan mukaan vauhdikkaaseen menoonsa.
Jussi onnistuu vokaalipuolella ja
kitarassakin on riittävästi pontta.
Jouset tehostavat biisejä Huomenna
ja Lasinsirpaleilla. Näistä ensimmäinen
miellyttää tunnelmallisella musiikkitaustallaan
ja lopun pianomelodioillaan. Myös Lasinsirpaleilla
sisältää pianoa, mutta vähän jyhkeämmän otteen kautta.
Musiikkitaustan jylhyys tuokin mainion lisämausteen
biisiin.
Albumi on pääasiassa nopeatempoista runttausta, mutta
teinityttöjä päästään hurmaamaan myös yhdessä hitaammassa
vedossa Tuhka, joka luo tunnelmaa onnistuneesti
akustispainotteisella taustallaan.
Lopuissa biiseissä hidastellaankin enää vain hetkittäin.
Kiertää kehää innostaa riehakkaalla otteellaan
ja terävällä kertosäkeellään. Haudattu
pistää mukaan hieman tukevampaa kitarariffiä ja
Uneen soljuu reippaasti eteenpäin
musiikkitaustan pienen nasevan soundikohdan terästämänä.
Perusvarman Ei kukaan -kipaleen jälkeen
Palvelija ja Kaksi kuvaa onnistuvat erityisesti
puolimahtipontisten kertosäkeiden
ulkopuolisissa rauhallisemmissa osuuksissa, joihin
on saatu tungettua mukaan hyppysellinen tunnelmaakin.
Kehä ei sisällä yhtään sellaista tykkiä, jollainen
Rakkautta ja piikkilankaa oli, mutta siinä missä
esikoisalbumi oli osittain vielä hakemista, niin Kehä
tavoittaa varsin tasaisen kokonaisannin, eikä mukaan
ole mahtunut yhtään selvästi vaisumpaa biisiä.
Kaikki mitä mä annoin, Menneisyys
ja Tuhka voidaan nostaa levystä esille, mutta
joukon jatkoksi voisi sitten jo napata melkein minkä tahansa
biisin.
Antti Niemelä (02.11.05)